*

Tuomas Enbuske

Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.

Olettekos kuulleet näitä?

Suomessa on tehty sotien jälkeen kaksi mielenkiintoista taideperformanssia. Ensimmäinen oli Jumalan teatteri 1987 ja toinen on vuoden 2011 Jussi Parviainen. Tästä Parviaisesta en kyllä voi olla tykkäämättä. Jussi Parviainen on itse performanssi, johon kuuluu naimisiinmeno nuoren missukan kanssa, loistava Yksinteoin kaksi -elokuva sekä hullu blogi.

Toki Parviainen on ollut olemassa jo aiemmin, julkisuudessa 80-luvulta saakka, mutta vasta viime aikoina hän on alkanut loistaa. Hän on alkanut mm. pitää blogia, josta on tullut kulttisuosikki. Siellä kerrotaan havaintoja maailmasta, sekä sellaisia juoruja julkkiksista, että niiden julkaiseminen lehdessä johtaisi tuomioon oikeudessa. Parviainen voi tehdä tämän, koska on ajanut itsensä nurkkaan. Hän on menettänyt ystävänsä ja rahansa. Valitettavaa kyllä, taiteilija on silloin yleensä parhaimmillaan. Taide on herkullisinta juuri silloin kun se ei pinnistellen yritä olla taidetta. Jouko Turkka tajusi tämän teatterintekijänä, kun hän yritti poistaa näyttelijöiltä tekotaiteen. Hirveän moni näyttelijä ei esitä kohdettaan tai yritä raportoida jotain maailmasta. Huono näyttelijä keskittyy näyttelemään syvällistä näyttelijää. Tästä Turkka pyrki eroon. Valitettavasti sama ilmiö näkyy muussakin taiteessa.

Kaikkein tylsimpiä oltiin mukaradikaalilla 60-luvulla. Kaiken maailman Harro Koskisen Sikamessiaita ja Hannu Salaman Juhannustansseja voi kuvata yhdellä sanalla, booooring.

Miksi sitten 80-luvun Jumalan teatteri oli mielenkiintoista? Siinähän nuoret teatterikoululaiset menivät Ouluun teatteriin heittelemään munasillaan omaa ulostettaan teatteriyleisön päälle. Naurattaa jo nyt, kun mietin sitä. Homman clue oli se, että heiltä oli tilattu nimenomaan provokaatio. Ruotsalainen taiteilija Ernst Billgren kirjoittaa hauskassa Vad är konst -kirjassaan, että kaikki kyllä vaativat provokaatiota, mutta kukaan ei sitä oikeasti halua. Provokaatio on hauskaa vain silloin kun provosoidaan jonkun toisen arvoja, ei omiamme.

Suurin osa provokatiivisesta taiteesta on sellaista, että siinä taiteen katsojalle paketoidaan hänen omat ennakkoluulonsa ja annetaan ne sen jälkeen takaisin. Taiteen kokija ajattelee, että "ah kuinka syvällistä ja paljastavaa", vaikka oikeasti hän oli sitä mieltä jo ennen taide-elämystä. Ihminen rakastuu uudelleen omiin ennakkoluuloihinsa. Otetaan vaikka Voima-lehden antimainoskampanja. Voima-lehdessä on vuodesta 1999 esitetty vastamainoksia. Nämä on nyt julkaistu kirjana ja taidenäyttelynä. Antimainoksissa pahan firman mainosviesti on käännetty päälaelleen. Välillä mainokset olivat ihan osuvia, aina tietenkään eivät. Mikä tässä sitten on tylsää? Veikkaanpa, että suurin osa Voiman lukijoista oli jo valmiiksi sitä mieltä, että kapitalismi on perseestä ja suuryritykset ovat lähtökohtaisesti epäilyttäviä. Olisi ollut rankempaa, jos Kauppalehti olisi esittänyt vastamainoksia. Mutta ei. Kaikki saarnaavat yleisölleen juuri sitä mitä he haluavat kuulla.

Mutta oletteko kuulleet näitä?

Miksi Parviainen sitten on pimahtanut? Miksi ei olisi? Suomi on niin hemmetin latistava nöyristelijöiden maa, jossa pärjää noudattamalla tyhmiäkin sääntöjä. Tämä on yhteisnäiskulttuurin maa, joka ei salli erikoisuutta. Eipä ole ihme, että täällä pimahtaa. OK. Myönnän, nyt ollaan latteuksien suossa.Tiedän, että on tapana yleistää ihmisen yleispiirteet koskemaan juuri Suomea. Samalla tavalla Ruotsissa keskustellaan siitä, että heidän ilmapiirinsä on latistava ja norjalaiset ovat keksineet asialle jopa hienon termin; janten laki.

Silti väitän tiukasti, että juuri Suomessa erilaisuutta, erilaisia mielipiteitä ja keskustelua sallitaan poikkeuksellisen vähän. Olemme siinä kuin joku heimokulttuuri.  Täällä ei yksinkertaisesti suvaita sitä, että voi olla erilaisia tapoja olla ihminen. Meillä halutaan yhteiset suositukset kaikelle, koski se sitten lasten kasvatusta, taloutta tai ruokavaliota. Tarvitsemme myös omat Johanna Tukiaiset, Parviaiset ja Hakkaraiset, joille voimme naureskella kuin koulukiusaajat, jotta korostaisimme omaa erinomaisuuttamme. Persut tulivat kuin taivaan lahjana kaikille, jotka haluamme korostaa omaa mahtavuuttamme.

Totta kai Parviaisen blogi on täynnä kirjoitusvirheitä ja näkee, että se on kirjoitettu kiihoksissa, ehkä lääkkeen vaikutuksen alaisena. Mutta onhan hienoin maalauskin sellainen, jossa on jotain kaunista ja jotain rumaa. Viivan ei tarvitse olla tismalleen samanlainen kuin se, mitä se kuvaa. Silloinhan taulu olisi kopio. Parviaisen blogin hienoimmat havainnot ovat juuri pienissä nyanesseissa, kuten siinä kun hän kertoo Esa Saarisen aina menevän lähelle Jorma Ollilan korvaa supattamaan jotain, jotta ympärillä oleville tulisi sellainen kuva, että siinä puhutaan nyt jotain todella tärkeää. Yksinteoin kaksi -elokuvassa Parviainen raivoaa ex-vaimolleen, joka on astrologi. "Sanoit Jukka Kajavalle, että tästä tulee elämäsi paras vuosi. Samana vuonna Kajava kuoli!". Ei voi muuta kuin nauraa, vaikka ei saisi.

Jussi Parviaisessa viehättävintä on hänen opportunismin puutteensa. Se on vieras ajatus nykyajalle. Hän ei sano sitä, mitä hänen odotetaan sanovan. Hän sanoo, mitä ajatteleee. Tämä nähtiin jo 90-luvulla, kun Parviainen avoimesti kannatti Paavo Väyrystä presidentiksi ja teki hänelle jopa mainoksia. Opportunisti olisi varmasti hypännyt Ahtisaaren tai Rehnin kelkkaan.

Oikea taide pakenee aina sitä, joka siihen yrittää pyrkiä. Taide on kuin raha tai rakkaus. Se tulee sivutuotteena, kun tekijä keskittyy toiseen ihmiseen, rakastamaan tai paljastamaan jotain todellisuudesta. Hyvä taiteilija ei luo kuvaa itsestään, hän antaa kaiken itsestään.

Ai että kuinka monta tylsää ja merkityksetöntä taideperformanssia olen elämässäni nähnyt. Jussi Parviainen ei ole sellainen!

Houmisiin!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (38 kommenttia)

Markus Lehtipuu

Erinomainen anarkistinen kirjoitus.

Ja melkein hyvällä soumenkielellä!

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Neljännesvuosisata sitten Parviainen ja Jukka Puotila esiintyivät ylävartalot paljaina lauantai-illan viihdeohjelmassa. Poikien lihakset olivat turkkalaisen treenin tulos, joten mikäpä oli pullistellessa! "Tosi massiivista", he hihkuivat.

Puotila on edelleen timmissä kunnossa, mutta Jussi plösähti jo aikoja sitten. Älä koskaan luota laihaan kokkiin - okei, mutta voisinko innostua ääriviivansa menettäneestä teatteripersoonasta?

Markus Lehtipuu

Suomen Tarina on talvisota, Karjalan menetys ja evakkomatka.

Se loistaa poissaolollaan Finlandia-palkinnoista, teatterista, kirjallisuudesta, kansallisesta keskustelusta.

Se on korvattu syyttelyllä, syyllistämisellä ja rienaamisella: jatkosota, Itä-Karjalan miehitys ja hyökkäys.

Silti jatkosodan kokonaistarina on samanlainen: Karjalan menetys ja evakkomatka.

Sitäkään ei haluta käsitellä.

Kun kansakunta torjuu Suuren Tarinan, se laimentaa teatterin ja kirjallisuuden pinnalliseen riekkumiseen, jonka todellinen tehtävä on kätkeä alleen se suurin kansallinen trauma, josta PITÄISI tulla jatkuvasti teatteriesityksiä, palkittuja kirjallisia esityksiä, kansallista keskustelua.

Ehkä vertailuni 80 valtioon on pinnallinen, mutta silti väitän: Suomi PAKENEE todellisuutta, ja etsii epätoivoisesti keinotodellisuutta, johon se voisi kiinnittyä kuin haaksirikkoutunut hätääntynyt olento: Neuvostoliittoon tyyliin "idänkaupan myötä, työttömille työtä", tai amerikkalaiseen populaarikulttuuriin muotia ja käyttäytymistä, jopa kieltä myöden, you know man! Tai sitten eurooppalaisuuteen, koska me emme ole suomalaisia, olemme eurooppalaisia ja on Suomen etu antaa omat rahat Kreikalle ja kantaa "vastuu" valtioista jotka eivät itse kanna vastuuta.

Suomi peittää syrjään oman tarinansa niin, että se on itse halunnut alusta alkaen julkaista karttoja, jossa suomalaisten synnyinmaa, Kurkijoki, Kirvu tai Kaukola on piirretty karttaan valkoisena läiskänä, jossa lukee SNTL.

Käyttäjän Json kuva
Jani Jansson

Mielenkiintoisesti sanottu, mutta tohtisin olla eri mieltä. Suomen tarina on:

Kalevala, Kivi, kansallisromantiikka, kansalaissota, Kekkonen ja koulujärjestelmä

Talvisota on mielenkiintoinen, lyhyt episodi, joka herättää suuria tunteita. Siihen sisältyy sympaattisella tavalla se, kuinka pieni toraisa kansa aivan pieneksi hetkeksi puhalsi yhteen hiileen. Toisen maailmansodan sivujuonteena sillä voi olla historijoitsijan näkökulmasta jännittäviäkin piirteitä. Koko kansakunnan tarinaksi siitä ei varsinaisesti ole.

Markus Lehtipuu

Ei, vaan nuo on niitä tuputettuja asioita.

KArjala on vaiettu, mutta se on taustalla voimakkain kokemus,jonka koko kansa on kokenut. Siellä sodittiin, sieltä paettiin, sinne kaivataan, siitä puhutaan, PAITSI julkisesti.

Käyttäjän Json kuva
Jani Jansson

Minusta tuntuu että Karjala on ihan yhtälailla edustettuna julkisuudessa kuin muutkin maakunnat. Ei sitä jatkossakaan ole syytä unohtaa. Evakkojen lähtö on kieltämättä yksi hätkähdyttävimmistä mielikuvista, mutta Karjalasta voisi kertoa laajemminkin ja ehkä seuraava sukupolvi jopa kriittisesti. (Mitä huonoa on Karjalassa?)

Talvisota oli hyvin lyhyt sota. Sodanjälkeinen jälleenrakennuskausi on paljon mielenkiintoisempi ja merkityksellisempi.

Aira Joki

Parviainen on hullu mutta itse olin vaikuttunut tästä teoriasta jonka mukaan Maria Drockila on Speden salattu tytär ja kuviot menivät siksi kuten menivät Speden yhtiöissä.Tiedän kyllä ettei ole Parviaisen keksintöä mutta hän toi taas asian esille. Vertautuu tämän lappilaisen Sari Nikulan aka Lisa Johansenin tapaukseen. Hän kun onkin Elviksen tytär!

http://www.nme.com/news/elvis-presley/60706

Parviaisen proggis jossa hän esiintyi mustapartaisena mustatukkaisena miehenä Lähi-Idässä oli myös aika vaikuttava. Rahattomana vietetty talvi Lapinlahden suljetussa mielisairaalassa venytti myös taiteilijuuden rajoja. Anatomiset kuvat nuoren morsmaikun alapäästä hätyyttelevät taas jotain rajaa..
Jotain oli tapahtunut ennen Yksinteoin I leffaa ja varsinkin sen jälkeen ennen Yksinteoin II leffaa. Toivon että Parviainen, tuo tulisieluinen leijonaihminen pääsee pian parempaan henkiseen tasapainoon.

Markus Lehtipuu

Me, Suomen kansa, osoitamme osanottomme sille menetykselle ajassa, jonka olette menettäneet lukemalla tämän kirjoituksen.

seppo kirnu

Parviasen paljastukset ovat sitä mitä tarvitaan, että pömpöösit suurkarkeloitsijat saavat edes pientä reikää siivilleen.

Samanlaisia pillun ympärillä kaartelijoita ja munasta veivattavia sätkynukkeja ovat kuin muutkin möllöttäjät.

Samaa avautumista harrastaa tämä nakkikäsivarsi Enbuskekin vaikkakin on niin kullalla silattua ja raivostuttavan 'hienostelevaa' se asenne mikä alta paistaa. Ei siitä kuitenkaan pääse mihinkään ettei asiaa olisi siellä väliköissä.

Se on kyllä huvittavaa kuinka jonninjoutavahkojen yksilöiden sanomisista jaksaa joku jonninjoutavahko yksilö oikein mieltänsä pahoittaa kerta toisensa jälkeen.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Miksi ihmeessä ei Seppo Kirnulla ole omaa ohjelmaa Yleisradiossa? Sitä minä kuuntelisin.

seppo kirnu

Ai kettuilua? No se on poikaa! Tavallaanhan tuon voi ottaa oikein kunnianosoituksena. Kiitos hoi siekii viiksivallu!

Ja kysymykseen:

Siksi että

A) olen jonninjoutavahko janatuinen

Ja

B) tämä jonninjoutavahko janatuinen ei jaksa pyrkyröidä nielemään mikrofoneja ja esittämään tuntevansa kaikesta kaiken. On muita toimia.

Hyvää illan jatkoa historiantuntijalle. Vähän ehkä muillekin.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Ei tämä ole ollenkaan kettuilua, vaan ihan vakavissani tuon totesin.

No helvetti, yksikin satunnainen viestisi tähän blogipalveluun on lähes aina takuuhauskempaa luettavaa kuin esimerkiksi nämä Enbusken pitkät, tympivät ja teennäiset raapustukset. Ero on sama kuin naulalla sokeria ja leiviskällä paskaa, Väinö Linnaa lainatakseni. Usko huviksesi, olet luonnonlahjakkuus.

seppo kirnu

Se on hauskaa että on hauskaa.Hauskaahan sitä olla pittää.

Viimeisin mahtavan kuuloinen juttu tärkeilevien metsäluteiden eikun linssiluteiden parista oli se suuremmoinen tieto, että Anna Abreu ilmoitti tukevansa tunnettua KOIRAKUISKAAJAA. Tämän hämmästyttävän paskajulistuksen tervamaisen perseyden järisyttäessä vielä sisimpääni on pian poistuttava kakimaan. Mistähän saisi sellaisen pystyynnostetun sian kuiskaajan? Tai nahkalaukkukalkkunan kuiskaajan?

Illan jatkoa.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Tämäpä oli ruokatunnin piristys.

"Y'all are like H-B-O fighters, get the money and fame
and you get beat up like Klitschko and Sugar Shane
Or get beat like Vernon Forrest or Prince Naseem
Yeah you all turn pussy once you get that green"

Sen lisäksi meillä on uskomusjärjestelmä jota nimitän paremman puutteessa populääriksi psykologiaksi pitämässä ihmisiä standardinmukaisina. Parviaiseen ja Parviaismaiseen käytökseen on helppo lätkäistä narsistin leima ja sitä kautta pyrkiä ei-narsistiksi käyttäytymällä ei-Parviaisesti.

Ihan sama, kuinka narsisti pohjimmiltasi olet, kunhan et käyttäydy määritelmän mukaisesti, eli ikävästi.

Parviaismainen ihminen on nykysuomessa harvinaisuus, sillä täällä tosiaan nuollaan persettä kehdosta hautaan ja mielistellään ylöspäin, sekä ylhäältä määrättyjä pyhiä lehmiä, vaan mitä tapahtuu, kun se ei ehkä pelastakaan kaikesta enää kun olot käyvät huonommiksi? Kun ei rahaa tule muutenkaan?

"It's only after you lose everything, you're free to do anything", vai miten se meni. Totta se on, kyllä sen kaikki tietää. Yhteinäismöllien eduksi on, että viedään vain sen verta, että jää vielä jotakin, ettei vaan ala sanomaan mitä ajattelee ja toimimaan miten tykkää. Epäsosiaalistahan se sellainen on, että rikkoo yhteisöllisesti hyväksyttyä yksilölllisyyden määritelmää!

Aleksi Laine

"Olin takaa-ajettu" -kirja voisi kanssa miellyttää Enbuskea. Siinä turkulainen skitsofreenikko kertoo, miten Päätalo varasti hänen kirjallisen tuotoksena ja YLE valvoo hampaaseen asetetulla radiolähettimellä.

Siitä olen samaa mieltä, että Suomi on vaisun vastakkainasettelun maa. Tarkemmin sanottuna Suomi on muuttunut sellaiseksi vähitellen. Persut on pikku sivupolku, joka kohta päättyy umpikujaan.

Tulee mieleen T.S. Eliot, tuo varhainen uuskonservatiivi (vitsi):

This is the way the world ends
This is the way the world ends
This is the way the world ends
Not with a bang but a whimper

Vai oliko tämä olkiukko?

We are the hollow men
We are the stuffed men
Leaning together
Headpiece filled with straw. Alas!
Our dried voices, when
We whisper together
Are quiet and meaningless
As wind in dry grass
Or rats' feet over broken glass
In our dry cellar

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Flesh and blood is weak and frail,
Susceptible to nervous shock;
While the True Church can never fail
For it is based upon a rock.

Käyttäjän timpuri kuva
Timo Uppala

Tuomas, emme ole kuulleet tätä, mutta kuulemme yle puheessa juontamissasi ohjelmissa sävelkulultaan aika yksitoikkoista nenäsoitantaa. Olen havainnut, että vaikka vieraat vaihtuvat - vinkuna pysyy. Tästä olen tutkimusteni perusteella pystynyt päättelemään, kuka tuo mystinen nenän vinguttaja voisi olla.

Tuomas, keksitkö sinä kuka se voisi olla?

Paavo Metsäluoma

Entäs Seppo Lehto?

http://www.youtube.com/watch?v=sO_gQmKt8kM

Yksi hauskimpia ja räväkämpiä.. Myös edellä aikaansa Suomalaisessa kulttuurissa (tekohetkellä)....

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Voimaa väsyneempää lehteä harvoin näkee. Tiukkaa anarkismia valtion viikkorahoilla.

Heikki Ojala

hyvin kirjoitettu bloggaus, ihan Halla-ahon tasoa...
- no se oli kehu! Hyvin ajateltua, jäsenneltyä, kevennyksiä, silti tiukkaa. Ei ärsytä missään kohdin "höh johan meni taas". Oon hiukka kade kun en itse osaa kirjoittaa noin hyvin.

Jussi on mielenkiintoinen persoona, mihin kerkiääkään. Kritiikkiä kun luet kuitenkin: lupailet jotakin mitä et sitten muista täyttää. Mm. Karpelan kopuloinnit kepulien kanssa jäi vähän kesken

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Urputtajien käsitemaailmassa taitaa on vierasta se kun joku tekee itsestään taideteoksen, muodossa tai toisessa. Niitähän maailmalla on ollut iät ajat. Noiden teoksien laadulle tuskin muuta kriteeriä kuin mielenkiintoisuus ...

Tuula Saskia

Jokainen tehköön itsestään taideteoksen, jos osaa.

Mutta sitten avautuukin se ikuinen kysymys: mikä on taidetta?

Itse en jaa Enbusken Parviaiseen kohdistamaa ihailua. Tosin taidan olla jäävi, koska en ole lukenut hänen blogiaan. Mutta jumalanteatterin temput muistan enkä nähnyt niissä silloin enkä näe nytkään erityisiä ansioita.

Olen varma, että yhteiskuntaa ja ihmisiä voi ravistella rankasti, myös ilman ulosteita, todellisia tai kuvaannollisia. Teatterin keinoin sitä tekevät esim. Kom- ja Ryhmäteatteri ja varmasti myös moni muu pikkuteatteri puhumattakaan niistä, joita Helsingissä ei tunneta.

Tästä Enbusken blogista en saanut otetta ollenkaan. Aiemmin ne ovat purreet hetkessä, siis useimmiten. Nyt reaktiotani voisi luonnehtia vaikkapa hämmästelyksi.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn
Heikki Ojala

minusta Enbuske sanoo tuossa että ainoat häntä liikuttaneet tosi taidepläjäykset on olleet Jumalan teatterin heppujen paskojen nakkelu teatterikriitikoiden päälle Oulun kaupunginteatterissa (mitäs tilasitte) ja Jussi Parviaisen blogi marraskuussa 2011 (sääli kun poisti sen hauskan nakkivideon). Parviainen selvästi ei uskalla lopulta, aristelee, joka mielestäni pilaa kohta koko jutun.

Muu olisi kovalla silmällä katsottuna pelkkää poseerausta. Mutta otetaanpa taas uusi näkökulma: miksi poseeraus olisi huono juttu sinänsä. Kaikki esiintyminen ja esittäminen on sitä enemmän tai vähemmän. Esitetään näyttelijää, rokkaria, kuvataideilijaa, auteuria.

Tuula Saskia

Aimo Remekselle,

Suo anteeksi, mutta nyt huumori ei purrut.

Sitähän se oli, eikö niin?

turunen (nimimerkki)

Taas hyvä kirjoitus Enbuskelta. Taide ei ole pelkureiden juttu, eikä politiikka. Kaikista vähiten pelkureista on poliittisen taiteen tekijöiksi tai ymmärtäjiksi.

J. Gagarin

Parviaisen pinnat ovat omissa silmissäni parantuneet viime aikoina. Hänen ulostulonsa bloggauksineen ja uusine tempauksineen osoittaa tiettyä älykkyyttä ja intellektuellisuutta, jota en hänessä nähnyt lainkaan silloin kultaisen turkkalaisella 80-luvulla. Nyt hänen ei enää tarvitse toistaa Turkan mandroja kuin kaiku, vaan hänellä on aivan oma agendansa.

Jumalan teatteri oli yksi kaikkein ala-arvoisimpia pohjanoteerauksia, minkä Turkka ja hänen hengenheimolaisensa ovat "tuottaneet". Lisämaustetta asialle antaa se, että kun pojat tuomittiin sakkoihin, niin ennen oikeudenkäyntiä Turkka oli luvannut maksaa heidän mahdollisesti saamansa sakot. Jäi maksamatta!

Kari piirsi hyvin jumalan teatterin "näytöksen" jälkeen Hesarissa. Kuvassa oli alastomia nuorukaisia kurkistelemassa esiripun takaa yleisöä, joka oli varustautunut ruiskuilla ja potilla täynnä kakkaa. Yksi pojista totesi: "Kauheaa, yleisö aikoo osallistua meidän persformanssiin".

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Gagarinin silmät ovat samasta lähteestä riippuvaisia kuin useimpien muidenkin: mediasta ja mediasta yksin.

Suomessa näkyy olevan iso kannoistaan varma kansanosa sen perusteella mitä media mistäkin aiheesta on päättänyt olla mieltä. Ja se päättää olla sitä mieltä, minkä olettaa miellyttävän suurinta mahdollista ostajajoukkoa. Ja suurinta ostajakuntaa harvoin kiinnostaa totuus tylsänä itsenään.

Myös Karin useimmat käsitykset perustuivat samaan lähteeseen, vain harvoin todelliseen havaintoon. Eikä edes yksittäinen havainto jostain asiasta riitä siihen muka-objektiivisuuteen, jota media väittää edustavansa.

Käyttäjän lehtovitra kuva
Mikko Lehtovirta

Eli taidetta on ainoastaan sellainen, joka nostaa kielteiset energiat pintaan keinoja kaihtamatta. Jepjep..

Toinen ajatus, joka Tumpin blogista tuli mieleen on, että hyvän taide-elämyksen lähtökohtaisiin aineksiin kuuluu siis lääkityksensä laiminlyönyt mielenterveyspotilas. Niin, Tukiainenhan tuli myös tekstissä mainittua.

Hohhoijaa.. Lappi- ja Parviaistekstien perusteella sanoisin, että pitäskös Enbuske vähän aikaa ottaa uusia vaikutteita?

Käyttäjän matiasriiho kuva
Matias Riiho

Pakonomaista "toisinajattelua" voi kutsua yhdellä sanalla "booooring".

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Tuo pakonomainen sopii ehkä parhaiten kuvaamaan Tuomaksen tuotantoa.. Kai sekin sitten on hyvä asia,jos sillä pärjää.

Käyttäjän matiasriiho kuva
Matias Riiho
Lauri T

Pitikö sen taiteen olla provokaatio lukijoilleen?

Veikkaan vähän, että Parviaisen blogi on nyt juuri sitä, mitä lukijat haluavatkin. Se ehkä on vähän yllätys, että Parviainen tekee sitä, mutta itse kirjoittelu sopii hyvin lukijoiden ajatuksiin. Siis ei oikeasti provosoivaa.

Tuomo Molin

Onhan se Parviaisen blogi melkoista luettavaa, ihan selvinpäin oleva ihminen ei sitä tekstiä ole tuottanut. Kuka on pannut ketäkin tyylisiä paljastuksiahan se on ja tirkistelynhaluiset ihmiset kiinnostuvat.

Käyttäjän jautero kuva
Juha Autero

Kirjoituksesi selittää, miksi Epäkorrektia, Tuomas Enbuske (ja useimmat blogikirjoituksesi) ovat niin tylsiä. Samanlaisesta ketään ärsyttämätöntä ennalta-arvattavaa muka-provosointia nekin ovat. Toisaalta, jos ne olisivat olleet aidosti provosoivia, ei Tuomas Enbuske olisi tehnyt niitä, koska hän olisi tuntenut olonsa vaivautuneeksi eikä YLE olisi esittänyt niitä.

Toimituksen poiminnat