*

Tuomas Enbuske

Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.

Me ollaan hännystelijöitä kaikki

Jääkiekon MM-voiton juhliminen vaivaannuttaa. Enkä tarkoita, etteikö saavutus olisi hieno. Päin vastoin. En voi olla ihmettelemättä, miten joku pystyy luistelemaan ketterästi, tehden samalla sekunnin sadanosassa ratkaisuja monimutkaisista harhautuksista. Hommaan tarvitaan sekä fyysisyyttä että älyä.

Ongelmani on, etten pysty löytämään minkäänlaista fysiikan lakia, joka saisi aikaan syy- ja seuraussuhteen jääkiekon MM-voiton ja minun välilleni. Olen tehnyt asian eteen vähemmän kuin vihreät hallituksessa. En ole elämässäni tehnyt ainuttakaan jääkiekkomaalia. Miksi ihmeessä minulla olisi oikeus juhlia toisten saavutuksia?
 
Urheilufanien innokkuus näyttää päällepäin hämmentävältä. Rationaalisesti ajateltuna koko hommassa ei ole mitään järkeä. Kysehän on vain leikistä?
 
Jääkiekon fanittamiseen on kuitenkin tärkeä syy. Olen kehittänyt teorian; penkkiurheilu on evoluution sosiaalidemokraattinen tulontasausmekanismi. Sen tarkoitus on antaa statusta niille, jotka eivät sitä välttämättä muuten saavuttaisi.
 
Jokainen on varmasti huomannut jännän ilmiön; kovaäänisimmät urheilufanit vaikuttavat usein hölmöiltä. Tarkoitan nyt niitä paidattomia urpoja, jotka örisevät humalassa urheilulähetysten pakollisissa fanihaastatteluissa. He ovat resurssikilpailun alkuvaiheessa olevia nuorukaisia, jotka eivät ole itse saaneet suuria asioita elämässään aikaan. Miehiä, jotka eivät ole pärjänneet statuskilpailussa.
 
Yhdysvaltalainen markkinoinnin ja psykologian professori Robert B. Cialdini puhuu “mielleyhtymäperiaattesta”. Innostumme urheilujoukkueemme voitosta erityisesti silloin kun meistä tuntuu, ettemme näytä ympäristömme silmissä hyviltä. Mitä alhaisempi on julkinen arvovaltamme toisten silmissä, sitä tärkeämpää on näyttää että kuulumme menestyvään ryhmään.
 
Arizonan yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa oppilaat, jotka olivat pönkittäneet imagoaan omilla saavutuksillaan, olivat yleensä vähemmän innokkaita hehkuttamaan suosikkijoukkueensa voittoa.
 
Cialdini käyttä termia “heijastettu kunnia”. Vuonna 1980 Yhdysvallat oli kärsinyt arvovaltatappiota kansainvälisessä politiikassa. Iranissa oli otettu jenkkejä panttivangiksi ja Neuvostoliitto oli hyökännyt Afganistaniin. Kun Yhdysvallat voitti jääkiekon olympiakultaa, siitä seurasi kauhea kansallismielinen rähinä. Kun syvällä on tunne matalasta omasta arvosta, se ohjaa etsimään arvovaltaa muiden saavutuksista.
 
Ehkä juuri siksi urheilufanittaminen on perinteisesti ollut työväenluokkainen ilmiö. Totta kai myös statukseltaan korkeassa asemassa olevat urokset - esimerkiksi ulkoministeri Alexander Stubb - hehkuttavat jääkiekkovoittoa. Korkean statuksen miesten urheiluinnostus on aina erilaista kuin statukseltaan alhaisten. Siinä on aina ripaus teeskentelyä, halua olla kansanomainen. Korkeakoulutetuille urheiluvoitto on postmodernia leikkiä. Urheilua ei oteta loppujen lopuksi vakavasti. Närkästyminen ja jännittäminen on näyteltyä. Siksi heille voi tulla aidosti yllätyksenä se, että joku haluaa polttaa Ruotsin lipun tai vetää vastustajan kannattajaa turpiin.
 
En tunne ketään Suomen jääkiekonpelaajista henkilökohtaisesti, eli Suomen Mikael Granlund on minulle ihan yhtä tuttu kuin Ruotsin Mats Sundin. Siitä huolimatta tunsin muutaman sekunnin paikallisylpeyttä kun oululaissyntyinen Granlund teki hienon ilmaveivin. Ainoa meitä yhdistävä tekijä oli se, että kohtalo oli nakannut meidät syntymään samalle masentavalle teollisuuspaikkakunnalle. Mitä aivoissani tapahtui sillon?
 
Venäläissyntyinen kirjailija Isaac Asimov on kuvannut urheilukisan voittoa fanin näkökulmasta osuvasti; “Haluat osoittaa, että sinä olet parempi kuin tuo toinen henkilö. Ketä hyvänsä kannatat, hän edustaa sinua ja kun hän voittaa, sinä voitat”.
 
Haluamme ympäröidä itsemme menestyksellä. Tämä tahto on niin voimakas, että mikä tahansa nimittäjä riittää syyksi olla menestyjä. Sama synnyinpaikka, sama ihonväri, jopa täysin mielivaltaisesti valitut samanväriset t-paidat laukaisevat halun kuulua samaan ryhmään. Meistä tuntuu oudosti, että hyviä ominaisuuksia valuu myös meille ja arvovaltamme kasvaa. Tälle samalla ilmiölle on sukua “name dropping”, eli halu mainita tärkeitä ihmisiä, joita tunnemme.
 
Kun pidämme maailmanmestaruusvoiton jälkeisenä aamuna päällämme leijonapaitaa, tarkoituksemme on osoittaa liitoksemme voimakkuus. Leijonapaita huutaa ympäristölle; minä olen onnistunut jossakin! Tykätkää minusta! Hyväksykää minut! Liitos on kuitenkin ohut, sillä tutkimuksen mukaan vain voiton yhteydessä fanit puhuvat lempijoukkueestaan me-sanaa käyttäen. Kun suosikkijoukkue häviää, siirrytään heti puhumaan “heistä”. Me voitimme ja Leijonat hävisivät. Otamme vaistonvaraisesti etäisyyttä häviäjiin.
 
Jääkiekon MM-voitto saa liikkelle tietysti myös ilonpilaajien armeijan. Etukäteen käsikirjoitetun alkoholikauhistelun lisäksi kuultiin pakolliset nationalismikauhistelut. Jostain syystä nykyälykkö ei saa olla isänmaallinen. Kansallisuustunnetta pidetään “keinotekoisena konstruktiona”. Ja sitähän se totta kai onkin. Kansallisuus on ihmisten yhdessä sopima ryhmä, joka päästää sisäänsä ja sulkee ulkopuolelle, kuten kaikki ryhmät. Mutta jos ihan tarkkoja ollaan, samalla tavalla “keinotekoisia konstruktioita” ovat esimerkiksi ihmisoikeudet tai humanismi. Ei niitäkään mikään jumala maan päälle lähettänyt, vaan ihmiset ovat sopineet niistä yhdessä.
 
Kansallistunne ei ole syntynyt syyttä. European Journal of Social Psychology –lehdessä oli aiemmin tänä vuonna mielenkiintoinen artikkeli “esi-isä-efektistä”. Kun ajattelemme esi-isiemme menestystä, se parantaa myös meidän suoritustamme. Kuulostaa hassulta, mutta tutkimuksen mukaan isoisän talvisodan saavutusten miettiminen auttaa meitä selviämään ahdistavalta tuntuvista esteistä. Esi-isien saavutusten ajattelu lisää itsetuntoa ja motivaatiota.
 
Tästä johtuu se, että “kiitos 1939-45” –paitoja näkee usein juuri Itä-Helsingin syrjäytyneiden nuorten päällä. Jos juristi tai aivokirurgi laittaisi kiitospaidan päälle palaveriin, kollegoiden reaktio olisi vähintään kummasteleva.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (63 kommenttia)

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Olipa taas hyvä ja opettavainen ajatusten juoksutus, kiitos, mie komppaan kyllä!

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Mistä ihmeestä teitä antifanittajia aina pulpahtaa esille, kun Suomi menestyy.

Pitäisikö meidän olla sitä, mitä "enbuskelaiset" aina ovat väittäneet meidän olevan, eli: metsäläiskansaa, jonka voittamisentahto on vahvaa, mutta kyky voittaa heikkoa.

Nämä "enbuskelaiset" kehuvat kritiikittömästi ruotsalaisten urheilijoiden voittokulttuuria, jota alemmuudentuntoisilla suomalaisilla ei ole,- eikä ikinä tule.

Mistä teitä Suomen mollaajia aina pulpahtaa esille, kun Suomi yllättää,-ja voittaa,- ja juhlii.

Juhliminenkin on teistä väärin, kun Suomi menestyy, koska se voidaan käsittää Ruotsissa väärin, kuten on käsitettykin.

"Enbuskelaisista" huomaa, kuinka meidän tulisi käyttäytyä,- ja juhlia sillä oletuksella, jonka ne jälkiviisaasti anatavat ymmärtää Ruotsalaisten juhlineen,- jos ne olisivat voittaneet.
He eivät halua, että suomalaiset saavat juhlia suomalaisesti, vaikka Suomi on itsenäinen vapaa maa.

"Enbuskelaiset" luovat illuusiota ruotsalaiset juhlintatavoista, ettei siellä tule räkä poskelle,- ja kuola valu, kun juodaan pää täyteen, mutta minä sanon niille: Kyllä niillä räkä,- ja kuola valuu kännissä, kuten muillakin. Ei siinä ole eroa. Eroa on vain siinä oudossa käänteisessä kansallistunteessa, jonka Enbuskekin blogissaan esille tuo, eli häpeäntunne siitä, kun Suomi voittaessaan haluaa juhlia.

"Enbuskelaisissa" on tuo uusliberaaleille konservatiiveille tyypillinen holhousmentaliteetti takaraivossa oman maan kansalaisia kohtaan, ja se ei ole länsieurooppalaista perua, se on itäeurooppalaista perua.

Käyttäjän Mikado kuva
Tommi Nieminen

Nyt taisi Markulta mennä pointti ohi. Kyse ei ole siitä, että etteikö saisi juhlia, tai miten saisi juhlia. Kyse on siitä, että kenen saavutusta juhlitaan. Kenen tekemisistä ollaan ylpeitä.

Suomen maajoukkue voitti, mitä tekemistä sinulla tai minulla on tuon maajoukkueen saavutuksen kanssa? Aika vähän. Maajoukkueen voitolla ratsastaminen oman näkemyksen eteenpäin viemiseksi on noloa.

Suomen maajoukkue oli parempi finaalissa kuin Ruotsin maajoukkue, se ei tee Suomesta parempaa maata kuin Ruotsi, eikä suomalaisesta parempaa kuin ruotsalainen.

Minä olen iloinen Suomen maajoukkueen voitosta, juhlinkin sitä ja se saa minut hyvälle mielelle. Lähinnä siksi, että minusta tuntuu että joukkue sai mitä ansaitsi, oikeus tapahtui.

Mutta en minä lähde huutamaan, että "ME OLEMME VOITTAJIA, ME OLEMME PAREMPIA KUIN TE!". En minä lähde silti tuomitsemaan Leijonien käytöstäkään, tiedän sen verran joukkuepeleistä, vaikka vähemmän voittamisesta niissä, että juhlinta menestyksen jälkeen on joukkueen ihan oma asia.

Enemmän toivoisin, että jokainen muistaa oman osuutensa saman lailla kävi miten kävi. Eli asenne "meihin" olkoon sama, hävittiin tai voitettiin.

Enni Kulovaara

"Enemmän toivoisin, että jokainen muistaa oman osuutensa saman lailla kävi miten kävi. Eli asenne "meihin" olkoon sama, hävittiin tai voitettiin."

- Erehdyin kerran pubiin, kun suomalaiset kiekkoilijat pelasivat jonkun toisen maan kiekkoilijoita vastaan. En yhtään muista mikä vuosi se oli, mutta hirveä möykkä oli päällä kun suomalaiset johtivat maalilla tai kahdella. Hyvä Suomiiiii! kaikui joka puolella. Kun sitten kolmannessa erässä vastustaja meni vihellellen johtoon, niin nämä apeat ex-hurrailijat siirtyivät biljardipelin viereen ja Leijonat unohdettiin tylysti.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Jaha, Tommi. Minun pitää vissiin lukea Enbusken blogi.
Minä nimittäin kirjoitin kommenttini arvauksen pohjalta, koska tiedän, mistä narusta Enbuske blokkaillessaan vetelee.

Heli Hämäläinen

Minä voisin laittaa päälleni paidan, jossa lukee

AVOHOIDOSSA

Sellaista tämä elämä nykymaailmassa on.

Käyttäjän harmaasusi kuva
Harmaasusi ™

Äläpä unohda "embuskelainen", että hännyystelijät,
ruskeakieliset, perseennuolijat, perässähiihtäjät ovat
opportunisteja, kiipijöitä.
Urheilusuorituksia fanittavat taas, etenkin kun sen
tekee joukkue tai ryhmä, ovat hyvästä suorituksesta
ylpeitä samaistujia.

Edellistä inhosakkia määrää yksilöllinen viekkaus,
ahneus, vallanhalu ja petos, jälkimmäistä rahvaan-
omainen, pyhä yksinkertaisuus.
Nämä jälkimmäiset ovat tykin ruokaa, edelliset niitä
jotka syöttävät tykkejä.

zenistinen kotiäiti, Harmaasusi™

Matti Palviainen

"Äläpä unohda "embuskelainen", että hännyystelijät,
ruskeakieliset, perseennuolijat, perässähiihtäjät ovat
opportunisteja, kiipijöitä."

Nämä määritykset sopivat suomenkielisiin pakkoruotsittajiin.

Markus Lehtipuu

Puhu vain omasta puolestasi.

Toisinajattelijoita, vastuullisia ja oman tien kulkijoita on pilvin pimein.

Mutta me toisinajattelijat olemme vain varjossa, joskus kokonaan sensuroituja.

Ne, jotka ovat Yleisradiossa, Hesarissa tai muualla jalustalla, ovat juuri siksi Yleisradiossa, Hesarissa tai jalustalla, koska he ovat hännystelijöitä, periaatteensa myyneitä "menestyksellä itseään ympäröiviä" opportunisteja, joiden ympärillä tungeksii muita hännystelijöitä.

Marko Sihvonen

Yleistystä... media uskovan yleistystä!

Käyttäjän juhoanttila kuva
Juho Anttila

Paras suhtautuminen kaikkiin tällaisiin massailmiöihin: analysoi ja ymmärrä, näe kulissien taakse, tunnista harhat. Sen jälkeen voit vapaasti tehdä valinnan haistattaa pitkät kaikelle juuri hoksaamallesi ja liittyä täysin sydämin mukaan nauttimaan. :)

Pekka Manner

Kyllä tekee kipeetä ylimieliselle "lukeneistolle", jeesustelun määrä on uskomaton, Tuomas joka ylistää lähes aina suomenruotsalaisuutta, häpeää suomalaisuutta.

Kaikki olisi hyvin Suomessa jos ei ylimielistä eliittiä olisi joka aina pilaa juhlat ja saavutukset, varsinkin Vihreille tämä kulta on ollut vaikea pala nieltäväksi, mutta on myös kokoomuksen kukkahattutädit ja -sedät saatu ylös kumpujen yöstä.

Kulttuuriväkeä ketuttaa kun kukaan kansasta ei palvo tai juhli jotain Kaurismäkeä tai Oksasta.

Simon Wahlroos

Mitä tulee mainitsemiisi kulttuurihekilöihin, niin siitä on Oksaset pois kun Kaurismäki lataa kommenttejaan ensiksi mainitun kaltaisista selkärangattomista, jotka maailmalla kumartelevat epäkansallismielistä maailmaneliittiä haukkuen perussuomalaisia natsi-rasisteiksi, kuten Sofi Oksanen teki. Kaurismäki puolestaan haukkuu suomalaisia suuria puolueita ja samalla oikeastaan Sofi Oksasen tyyppiset liberaalit, jotka julkisella häpeällään ja panettelullaan tekevät suomalaisista selkärangattomia.

http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite/Kulttuuri/119...

Kaurismäki on tuossa ihan oikeassa suomalaisten selkärangattomuudesta, kun ilmeisesti hän tarkoittaa näitä takinkäännön mestaripäättäjiämme. Varmasti joillain heistä selkärankaa löytyisi, jos ei sitä sekoomusvihervasemmiston suosiman epäkansallismielisen globalistipolitiikan avulla lannistettaisi. Epäkansallismielinen maamme on helppo valloittaa taloudellisilla "palkkamurhaajilla", jotka ostavat maamme katteettomalla valuutallaan velkavankeuteen ja ottavat haltuunsa kansallisomaisuutemme sekä saattavat meidät orjikseen. Sellaisen tiellä on vain kansallistunne ja sen mahdollistama järjestäytynyt puolustusrintama, kuten Gaddafin tapauksessa, jolla on ollut selkärankaa vastustaa globalistirahaeliittiä luomalla kultadinaariin perustuva rahajärjestelmä öljynsä maksuvälineeksi, mikä oli jo liikaa globalisteille. Epäilen kuitenkin ettei Kaurismäellä vastaavaa selkärankaa niin paljoa ole, sillä muuten hän ei pistäisi toivoaan ruotsalaisten selkärangattomuuteen, vaikka siellä onkin selkärankaa osoittava kruunu kansallisena valuuttana.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Aika kevyt ilonpilaamisen yritys Enbuskelta. Juhlimiseen ei vaadita syytä. Olisiko jossain psykologian professorin tutkimusta, joka todistaisi tämän väitteen?

Syytä ei vaadita myöskään siihen, ettei tykkää Leijona-renkutuksista ja koko siitä junttigaalasta, joka tähän liittyy. Ei sitä tarvitse selitellä kenellekään, ei edes itselleen. Voi olla juhlimatta ja vaihtaa kanavaa. Ja panna kerran kuudessatoista vuodessa yöksi korvatulpat korviin.

Luokka-aspekti on sinänsä mielenkiintoinen. Jääkiekkokulttuuri - ei siis itse peli! - on neuvostoliittolaista militarismia, jossa jyrää panssaroitu voima, kuri, ja yhtenäisyys - aggressiivinen kullan ja kimalluksen varastamisen meininki. Tähän kun ympätään sen vastakohtaa eli englantilaisen jalkapallon työväenluokkaista kurittomuutta ja köyhän asiaa, saadaan aivan uniikki suomalainen keitos, joka on aika hauska. Värikkäin kaljamainoksin verhoiltu rupukansa ryyppää muovituopeista Hartwall Arenan lätkäbaarissa, jonka valtavassa neonkilvessä lukee "Silver Star".

Väitän, että jääkiekon viihdesuosio - siis ei suosio, aika harva sitä pelaa - perustuu se täydelliseen uusliberaaliin markkinaehtoisuuteen. Tulos tai ulos, katsotaan tilastoja, sinut myydään huomiseksi farmiin. Kun vain harvoin pelataan tosissaan voitosta, on järjestettävät komeat ja hyvin viralliset juhlat, kun voitto kerran osuu kohdalle. Niihin juhliin on ympättävä suihkulähteessä uinnit, torvien töötötys, kulkueet, surkeat bändit ja muut telkkarista opitut ulkomaisten kansanjuhlien kliseet. Suomalainen erikoisuus on ministerin tervetuliaispuhe. Kaikkialla muualla ministerit pysyvät kansanjuhlien aikaan suljettujen ovien takana piilossa.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

""... saadaan aivan uniikki suomalainen keitos, joka on aika hauska. Värikkäin kaljamainoksin verhoiltu rupukansa ryyppää muovituopeista Hartwall Arenan lätkäbaarissa, jonka valtavassa neonkilvessä lukee "Silver Star."""

Korniudessaan hauska. Mutta vuosien saatossa tässäkin on saattanut tapahtua hienonhienoa kohentumista. Muistelen, että vuoden 1995 juhlissa Laura Voutilainen raikavalla äänellään esitti pokkana lavalla ABBAn varsin traagisen avioerokappaleen "The Winner Takes It All". Se oli korniuden huippu.

Käyttäjän mattisironen kuva
Matti Sironen

En jaksanut lukea tekstiä alkua pidemmälle mutta sen vähän perusteella mitä luin ja ymmärsin, päättelin että tässä nyt taas haukutaan suomalaisia, jääkiekkoa ja Leijonia. Ajattelin sitten kirjoittaa tällaisen kommentin jotta kenellekään ei jää kysymyksiä minun luku- saatika luetunymmärtämistaidoista.

Jyri Terttu

Joillekin on elämys lukea hyvä kirja, vaikkei itse saisi kokonaista lausetta paperille. Voitto urheilussa on hyvä syy juhlia. Eihän tässä kommentissa ollut järjen hiventä. Lopetan tähän.

Käyttäjän AkiK kuva
Aki Kivirinta

Onneksi en itse ollut rasisti ja nauttinut lainkaan leijonien voitosta. Kansallistunne kun on pahinta rasismia ja ihmisvihaa... Ainakin mitä hesariin on uskominen.

Onneksi en myöskään juhlista mitään asiaa. Pää kumarassa mutisen että "No oli se ihan jees". Herranjestas jos olisin juonut alkoholia...

Ja jos ei joku huomaa niin suurin osa tästä oli sarkasmia. En henk. koht. seuraa jääkiekkoa kun ei yksinkertaisesti kiinnosta. Juhlin muita voittoja, joista joissakin yritän olla itsekin mukana.

Ville-Sakari Honkamaa

Näissä enbusken teksteissä mielikuvia tulee ja menee. On hankala edes yrittää määrittää mitä ajetaan takaa, ehkäpä "joukossa tyhmyys tiivistyy" ja syy on enbusken teoriassa "sosiaalidemokraattinen tulontasausmekanismi"????

Se miten ihminen käyttäytyy ryhmässä on varmastikin sinänsä yksinkertaista, ei tähän tarvita kuin haastattelu mainostajalta tai armeijan kenraalilta. Ongelma ei ole, etteivätkö ihmiset ryhmäydy (kyllä he niin tekevät, oli syynä mm-kulta tai jokin muu). Enbuskelle ongelma on se kuka tai ketkä saavat määritellä oikean "ryhmäytymisen", ja kuka tätä ryhmää hallitsee.

Vaikka myönnetään, että nationalistille tälläinen MM-ryhmäytyminen oli varmastikin lottovoitto, niin eihän se poista sitä, että enbuske haluaa hallinnan muille tahoille. Niin kelle?

Eliitti itsessään on aina erittäin kätevä vertailukohde, koska hehän nimenomaan määrittelevät sen millä periaatteella "annetaan statusta (myös) niille, jotka eivät sitä välttämättä muuten saavuttaisi.". Hehän ovat eliitti nimenomaan siksi, että he eivät voi "fanittaa" vääriä asioita. Joskus harvoin, kun joku muu kuin eliitti määrittää oikean "fanittamisen", tätä tapahtumaa kutsutaan sitten vallankumoukseksi (voi olla pieniäkin sellaisia, -kymppitonnivihje).

Ville-Sakari Honkamaa

"sosiaalidemokraattinen tulontasausmekanismi" - pakko sanoa, että repesin :). On se huumorimiehiä, tuo enbuske :).

. .

Kirjoittaja hakee fysiikan keinoin korrelaatioita metafysiikan toimialueelle kuuluvista seikoista. Ei ihme, että sirklaaminen onnistuu vain toiseen suuntaan, kuten lyhyeksi jääneellä jääkiekkourallani.

Siitä oli kuitenkin taktista hyötyä: vastapelaajalla mielen kuvittaminen ei yltänyt siihen, että käännyinkin toiseen suuntaan.

Urheilusta löydetään useitakin tulkintoja, milloin se mielletään sivistyneeksi ja vähän uhreja vaativaksi sodankäynnin tavaksi, toisinaan sitä tarkastellaan hormonaaliselta pohjalta. Joku mittaa sitä kulttuuri- tai yhteiskunnallisena ilmiönä. Leijona-, talvisota-, Che Guevara- tai muiden paitojen pitämiseen liittyy ensi sijassa pukeutumisellisia ja lämmönsäädöllisiä ambitioita, mutta myönnetään: voi niissä olla viestikin, massaliikkeisiin sortuvan individualismin haku, humoristinen kuva tai teksti.

Monille se jääkiekko on vain urheilua. Kun pesemme toistemme paitoja, saamme välähdyksenomaisia tuokiokuvia siitä mitä toinen ehkä ajattelee, jos ajattelee. -Tämän kansan mallintamiseen t-paidat ja urheilulajit ovat kerrassaan riittämätön menettely.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Syy valtiolliseen penkkiurheilun suosimseen keksittiin jo antiikin Roomassa: "Panem et circensis", niin eivät sekaannu politiikkaan.

Sama näyttää pätevän edelleen.

Käyttäjän juhajarvinen kuva
Juha Järvinen

Jääkiekolla voi olla myös yksi toinenkin tarkoitus: nimittäin suomalaisen kansallisidentiteetin ja yhteenkuuluvuuden vahvistaminen. Vaan mahtuneeko tämä kirjoittajan arvomaailmaan ja ymmärrykseen. Ja uskaltaisin myös väittää, ettei henkilön koulutustasolla ole suoranaista merkitystä siihen, miten hän suhtautuu penkkiurheiluun.

Yritätkö muuten seuraavaksi mitätöidä samoilla perusteilla vaikkapa vaalituloksia, että kotisohvalta vaaleja seurannut on hännystelijä, joka on vain käynyt jossain kopissa virallisesti ilmoittamassa ketä tai mitä kannattaa? Tämän lisäksi eihän monimuotoisesta takinkääntöpolitiikasta ole yksilöllekään yleensä minkäänlaista suoraa etua. Pahoitteluni että sotkin urheilun ja politiikan keskenään. Kirjoituksesi on kuitenkin hyvin laadittu, joka oli ihan mielenkiintoista lukea läpi.

Käyttäjän AkiK kuva
Aki Kivirinta

Ja niin, "enbuskelaisuus", aivan niinkuin olisi jokin kultti joka seuraisi Enbuskea suurena johtajana. Eivät hänen ajatuksensa ole millään tavoin uusia ja vaikka olisikin itse tullut johonkin tulokseen joku varmasti on ajatellut samaa asiaa jo aiemmin. Ei sillä, en halua mitenkään vähätellä Enbusken sanomisia, hän kirjoittaa huomattavasti paremmin kuin minä ikinä osaisin.

Itseänikin riepoo se "Me voitettiin me voitettiin" kiljuminen. Ette te mitään voittaneet, makasitte sohvalla kaljapullo kourassa. Suomen maajoukkue voitti, eikä teistä suurin osa ole tukenut joukkuetta millään lailla.

Toisaalta on minulla jotain eriävääkin sanottavaa. Tavallaan huippu-urheilija on kuin esiintyvä taiteilija. Hän ei ole mitään ilman fanejaan eikä myöskään elätä itseään ilman fanejaan jotka lystin maksavat. Valtionkin kannalta kansallistunteen ja voittomielialan nostaminen on ihan järkevää, se vie huomion pois epäkohdista. Tyytyväinen työntekijä on parempi työntekijä tuli se tyytyväisyys sitten työstä tai sirkushuveista. Tällöin myös verorahoin huippu-urheilun tukeminen on enimmäkseen positiivinen asia.

Ja tosiaan yleisesti ottaen minusta Enbuske vaikuttaa ihan vain oikeistoliberaalilta. Ei siihen tarvitse mitään uutta henkilönpalvontakulttia tai haukkumanimeä kehittää.

Käyttäjän Muffinssi kuva
Antti Kymén

Mun mielesta erittain patevaa pohdiskelua tan asian tiimoilta. Pitaako sita aina olla prikulleen oikeassa? Samantien hyokataan kimppuun ku hyeenat jos kirjoitus vahankin eroaa omista mielipiteista tai jos negatiiviset asiat kohdistuu lukijaan.

Enbuskessa on selvasti filosofin vikaa. Oliko Platon, Archimedes ja muut historian merkittavat filosofit aina oikeassa? Ei, mutta silti pohdiskeltiin asioita ja mietittiin mietteita syvia. Heidat silti muistetaan historissa viisauden perikuvina. Mun mielesta pohdiskelu on paljon avartavampaa ku toisen ihmisen pohdiskelun mustamaalaaminen. Ei kukaan meista ole taydellinen, enka usko, etta Enbuske ajattelee olevansa itsekaan taydellinen. Kateus paistaa mustamaalaajien kirjoituksesta. Jos ei analyysi miellytta, heittakaa parempaa.

Positiivista mestaruudessa on se, etta se tuo kansalle sita yhteenkuuluvuuden tunnetta. Voittaminen tuntuu hyvalta. Negatiivista taas on se, etta jotkut ottavat sen kuin omana voittonaan ja irvailevat voitolla havinneen joukkueen kannattajille. Tallainen kaytos on peraisin barbaariajoilta. Poltetaan niita lippuja ja todistellaan omaa paremmuutta. Fanit pelaavat omaa pelia ja pelaajat pelaavat jaakiekkoa. Pelaajat puhuvat paljon vastustajan kunnioittamisesta ja samaa odottaisin faneilta.

Voitte varmaan kuvitella milta tuntuu, kun Ruotsi voittaa Suomen finaalissa ja lahtevat vittuilemaan suomalaisille viela sen voiton paalle. Jos me teemme samoin, emme ole yhtaan sen parempia. Voitokkaampaa olisi, jos keskittyisimme enemman voittoon kun siihen, etta hakkaamme ruotsalaisten mielialaa viela syvemmalle maanrakoon. Haviaminen tuntuu jo tarpeeksi pahalta.

Noyra haviaja on viisaampi kuin ylimielinen voittaja. Haviamisen myontaminen on jalo taito, niin kuin myos noyryys voiton jalkeen.

Kylla havetti olla suomalainen, kun luin lippujen polttamisesta ja rajaryntayksesta. Kannia voi vetaa niin paljo ku lystaa, mutta pitaa oppia kontrolloimaan itseansa vaikka olisi larvit taynna. Se ei ole mikaan tekosyy noille noloille teoille. Tassa ei kylla kannata lahtea yleistamaan suomalaisia, koska vain osa niita lippuja poltteli. Turha myos vedota siihen, etta se on perinne ruotsalaisten ja suomalaisten valilla, etta matsin jalkeen kaydaan viela jalkipeli fanien kesken. Ehka tassa asiassa pitaisi kasvaa aikuiseksi, kun tuntuu valilla etta moni fanittaja on kuin pieni lapsi voiton jalkeen. Miltei samaa, mutta hillitympaa kuin englantilaisten jalkapallohuligaanien touhu.

Mikko Tikkanen

Voi ristus. Olet monasti varsin hyvin asioiden ytimessä mutta nyt mennään mäelle ja raskaasti; tekstistä nousee suorastaan ällöttävä elitismin löyhkä...

"Ongelmani on, etten pysty löytämään minkäänlaista fysiikan lakia, joka saisi aikaan syy- ja seuraussuhteen jääkiekon MM-voiton ja minun välilleni. Olen tehnyt asian eteen vähemmän kuin vihreät hallituksessa. En ole elämässäni tehnyt ainuttakaan jääkiekkomaalia. Miksi ihmeessä minulla olisi oikeus juhlia toisten saavutuksia?"
Olet kai Tuomas maksanut verosi? Sinunkin veromarkoilla ja euroilla se Suomen MM menestys on rakennettu, vuosikymmenien aikana, jo junnu-Grandlundista/Selänteestä lähtien. Sinun vaalipäätöksilläsi niitä veromarkkoja on käytetty. En tiedä mistä olet saanut päähäsi että nämä maagiset lahjakkuudet vain jotenkin "puhkeavat kukkaan" ja huomaavat olevansa maailman paras lätkäjoukkue. Tekstistäsi itseasiassa haisee pakottava tarve todistella muille kuinka sinulla ei nyt vaan vahingossakaan ole mitään tekemistä jääkiekon kanssa. Olethan älykkö (*koh*hipsteri*köh*). Eikä älykkö(*koh*hipsteri*köh*) saa pitää samoista asioista kuin "tyhmät" (*koh*muut*köh*).

"Jokainen on varmasti huomannut jännän ilmiön; kovaäänisimmät urheilufanit vaikuttavat usein hölmöiltä. Tarkoitan nyt niitä paidattomia urpoja, jotka örisevät humalassa urheilulähetysten pakollisissa fanihaastatteluissa."
Leimataan toki "Tosi Fanit(tm)" äänekkäiksi, tyhmiksi ja menestymättömiksi. Sehän toki sopii elitistin näkökuvaan että sopivasti "unohdetaan" että ne ujommat tosifanittajat eivät vaan uskalla sosiaalisissa tilanteissa alkaa huutamaan, niinpä Tuomaksen on helppo kodhistaa halveksuntansa näihin paidattomiin tapauksiin jotka luonnollisesti TV:ssä enemmän näkyvät. Paikallahan älykön ei tarvitse itse käydä, yleistykset koko fanijoukkoon pystyy vetämään muutamasta tusinasta kuvasta.. Tosi Fani = äänekäs = tyhmä = menestyksetön. Oksennus. Yleistäminen on niin kovin helppoa, mutta valitettavasti niin kovin usein väärässä.
"All generalizations are false, including this one - Mark Twain". Vahingossa paikalle eksyneitä vissiin ne kymmenentuhatta paidallista finaaleissa. Fanejahan ne ei voi olla, finaalien liput kun on kalliita ja vain Tosi Fani maksaa sellaista hintaa.

Omaa ystäväpiiriä tarkastelemalla päätyy myös alta kymmenen sekunnin päätelmään että kasvuympäristöllä "taitaa" olla jotain tekemistä asian kanssa: Kaikki tuntemani intohimoiset lätkäfanit ovat joko kasvaneet perheessä jossa jääkiekkoa arvostetaan tai muuten urheilun ympäröimänä. Statuksella ei tässä porukassa taas ole minkäänlaista merkitystä: Mukana on 5 ällän laudatureita, johtajia, yrittäjiä, vanginvartijoita/sotilaita, juontajia, rekkakuskeja. Statuksella tuntuu olevan enemmän arvoa niille jotka pyrkivät aktiivisesti irtaantumaan jääkiekosta: Halu osoittaa olevansa erilainen kuin muut - Huomatkaa minut! Sama käry nousee myös tästä kirjoitelmasta.

"Mitä alhaisempi on julkinen arvovaltamme toisten silmissä, sitä tärkeämpää on näyttää että kuulumme menestyvään ryhmään. Arizonan yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa oppilaat, jotka olivat pönkittäneet imagoaan omilla saavutuksillaan, olivat yleensä vähemmän innokkaita hehkuttamaan suosikkijoukkueensa voittoa."
Mitä suurempi tarve henkilöllä on pyrkiä "pönkittämään omaa imagoaan", sitä todennäköisemmin kyseessä on narsismi/narsistinen persoonallisuushäiriö, tällainen henkilö taas luonnollisesti on vähemmän innokas juhlimaan muiden menestyksiä. Elitistillehän sopii "unohtaa" nämä asiat ja muitta mutkitta leimaa "Tosi Fanit(tm)" menestymättömiksi ressukoiksi.

Tuli jo tästäkin pätkästä niin likainen olo että jätän lopputekstin kommentoimatta...

Markku Kanniainen

"Kylla havetti olla suomalainen, kun luin lippujen polttamisesta ja rajaryntayksesta."

Miksi ihmeessä sinua hävettää olla suomalainen jos muutama vähä-älyinen tekee jotain tyhmää? Enemmän minua hävettää olla suomalainen kun ajattelen kaikkia elämänsä työlle ja lapsilleen uhranneita vanhuksia, jotka tungetaan lastensa toimesta laitoksiin, kun ei ole aikaa eikä tahtoa olla seurana ja huolehtia. Urheilulla todellakin saadaan ihmiset suuntaamaan ajatuksensa pois tärkeistä asioista, myös "älykköjen" kohdalla.

Käyttäjän Muffinssi kuva
Antti Kymén

Kylla sekin mua havettaa, mutta ei nyt liittynyt jaakiekkoon ja juhlimiseen mitenkaan. Arvostan Thaimaan kulttuurissa juuri tuota, etta lapset pitavat huolen vanhemmistaan. Siihen joudutaan kayttamaan joissain tapauksissa perintoporkkanaa, eli taalla se lapsi joka viimeiseksi jaa pitamaan huolta vanhemmista saa yleensa suuremman perinnon kuin ne, jotka paattavat lahtea elamaan itsenaista elamaa. Siina oppii toisen valittamisesta yhta sun toista. Kylla aikaa riittaa myohemmin siihen omaan elamaan.

Suomalaisessa kulttuurissa taas jos lapsi asuu viela vanhempien luona 30-vuotiaana, on hapeallista ja noloa kavereiden silmissa. Toisaalta ne, jotka asuu viel vanhempien luona tuon ikaisena ovat yleensa tyottomia ja laiskoja tienaamaan elantoa ja elavat vanhempien siivella.

Se voi johtua myos suomalaisten vanhempien ylimielisyydesta nuorempia kohtaan. Lapset alkaavat vihaamaan nuorena sita kontrolloimista ja pompottelua, kun taalla taas useimmissa tapauksissa lapsen annetaan vapaasti tutustua elamaan eika harrasteta yliammuttua paapomista nuoruuteen asti. Ei anneta lapselle kaikkea mita haluaa ja annetaan temmeltaa vapaasti ja oppia siina samalla mika sattuu ja mika ei.

Olen sita mielta, etta jo varhain annettu vapaus lapselle tuottaa pitkalla tahtaimella tulosta ja valmistaa oikeaan elamaan. Itse opittu on melkein aina parempi kuin pakko-opetettu. Itsella oli monta kaveria, joiden vanhemmat kertoivat viela 10-vuotiaalle lapselle miten pyyhitaan perse. Paivahoitoon koulun jalkeen viela kuudennella luokalla, kun ei uskallettu antaa lapsen olla yksin kotona.

Vanhempien pitaisi luottaa enemman jalkelaisiinsa, eika ottaa heidan elamaa omiin kasiinsa. Se kasvatus, mista monet vanhemmat ammentaa, ei ole laheskaan aina paras mahdollinen. Antaa lapsien kasvaa omina itsenaan ja katsotaan sitten lopputulos. Vaikka nuorena olisi villi, eika aina ymmartaisi mika on omaksi parhaaksi, ei vanhempien ylisuojelu ole ratkaisu siihen. Kun oikea ika koittaa, sen tajuaa itse mika on oikein ja mika vaarin. Vanhemmat aivopesee tietamattaan lapsistaan samanlaisia kuin itsestaan ja myohemmin on maa taynna nuoria, joilla ei ole omaa identiteettia, vaan sen massan identiteetti mika vallitsee silla ajanjaksolla.

En ole itsekaan mikaan malliesimerkki, mutta sain vapauden jo 7-vuotiaana tehda melkein mita huvittaa, eika vanhemmat sanellut saantoja juurikaan. Silla aikaa kun moni kavereista oli paivahoidossa toisella luokalla, kokkasin itselleni ruokaa kun mutsi oli toissa.

Nyt olen toteuttamassa unelmaa Thaimaassa ja loysin sen unelman ihan itse. Parjaan omillani eika tarvi penniakaan rahaa ruinata Suomen valtiolta saati vanhemmilta. En syntynyt kultalusikka suussa, vaan koyhyys oli enemmankin ajankohtainen asia mun perheessa. Pienena jo Aiti opetti, etta sossunluukku on viimeinen paikka mihin menna ja valilla syotiin pelkkaa ruisleipaa pari paivaa ennen palkkapaivaa. Yksinhuoltajan rahat eivat riittaaneet pakollisten maksujen jalkeen. Arvostan mutsiani paljon, koska pisti mun,veljen ja siskon tarpeet aina itsensa edelle. Nyt monet vanhemmat opettavat lapsilleen, etta kaikki raha mita valtiolta saa on otettava. Nain sita kasvaa lapsia, joilla ei ole unelmia tai juuri mitaan saavutettavaa elamassa.

Tosiasia on, etta vanhemmat eivat osaa kasvattaa lapsia, eika osaa valtion paivahoitajatkaan. Antaa lapsien kasvaa omaksi itsekseen vapaana, eika kahlittuna vanhempien tai valtion mieltymyksiin.

Tassa hieman mietiskelya omasta nakokulmasta. Siita, minka itse koin ja nain kasvaessa Suomessa.

Jaakko Tuononen

Hyvä blogi jälleen kerran Enbuskelta, ja täyttä asiaa. Itsekin olen aina kummastellut tätä urheilun massahysteriaa. Miten joku voi samaistua niin totaalisesti toisen suoritukseen, että saa siitä itselleen jotain enemmän kuin on?

Mielestäni penkkiurheilussa on jokin sairas aspekti, jota olisi syytä tutkia enemmän. Suuri osa penkkiurheilijoista ei itse harrasta liikuntaa. Urheilun seuraaminen, ja siitä nauttiminen, on jonkinlainen korvike epätyydyttävälle elämälle.

Risto Koivula

Oliskohan se aspekti vedonlyönti?

Pekka Puhkala

> En ole elämässäni tehnyt ainuttakaan jääkiekkomaalia. Miksi
> ihmeessä minulla olisi oikeus juhlia toisten saavutuksia?

Aika moni muukin (mukaanlukien..) voi todeta että ei ole koskaan vetänyt päälleen minihametta, sukkahousuja ja kaunoluistimia. Sitten esitysmeikit päälle ja jäälle nostelemaan toinen toisiaan. Kuitenkin olen hitsin iloinen ja tyytyväinen kun Laura Lepistö tai Kiira Korpi tai vaikka Rockettes tuovat luistimiensa päällä liiraillen mitaleja Suomen nimiin.

Tietenkin minä röyhkeästi *omin* noiden toisten tekemiä saavutuksia. Mutta eipä se omiminen tunnu noita tekijöitä haittaavan. Todella hymyillen ja iloisena näyttävät onnestansa jakavan kaikille muillekin. Ties vaikka antaessaan saavat itsekin lisää vaan.

Tietenkin jos ottaa älyn käteen ja tuntemiset sivuun, niin tällaiset luistelemiset pystyy silppuroimaan kappaleiksi muutaman päivän järkeilyllä. Ovatko nuokaan muodostelmaluistelut EU:n kannalta tai ihmisyyden ja maailmankaikkeuden kannalta lainkaan millään lailla tärkeitä asioita? No ei ne ole.

Oma kyyninen silppuri kyllä kyselemättä tekis. Mutta osittain sen suuren helppoutensa vuoksi en päästä sitä ihan kaikkialle edes kurkkimaan.

Luistelkoot ja nostelkoot minun puolestani edelleenkin. Parempi kuitenkin niin päin, kuin että eivät luistelisi ja nostelisi.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Pari reunahuomautusta projektiivista identifikaatiota (ryssä on ryssä on ryssä on finne igen, mutta hurreja emme ole kuin geneettisesti) somasti sivuavaan pläjäykseen.

1) Millwall-fanitus on eri asia (Timo Soini). Se kai sitten ennustaa jäämistä oppositioon, jossa lihoo varmemmin ja ahmii lisää jellona-kansan ääniä

2) "Miesten vuoro", Kaurismäen uusin ja von Trierin natsi-huumori edellyttäisivät, että ne pitäisi upottaa oululaisen tähti-pläjäyksen rivien väliin, että edes jotenkin olisi Enbuske kokoNAINEN

3) USA:n revittely lätkän MM:lla oli alkusoittoa sille, mitä maassa juuri nyt on tapahtumassa - laatulehden (kuten US) raportin mukaan:

http://www.nytimes.com/2011/05/20/us/20rapture.htm...

Jari Vuorinen

"Me ollaan hännystelijöitä kaikki".

Samaa mieltä,Leijonat voitti,me emme voittaneet.Kun leijonat voittaa me itseasiassa häviämme.Jos me voitamme,niin taasen Leijonat häviää.

Jokainen saa muovata muovailuvahapallon haluamakseen.Mutta nostaahan tuo voitto kansallistunnetta.Hetkeksi.

Katsoin TV:stä maalit 5-1 ja 6-1.Kaikki sitä edeltävä jäi katsomatta.
Eikä kaduta pätkääkään vaikka Suomi voitti ja jäi katsomatta.Sillä kyllähän voitto täytyis "jokaisen tervejärkisen seurata nenä ruudussa kiinni"

Tosin yksi hyvä puoli tässä voitossa oli että voitettiin Hurrit.Tuli hannu hanheille sulkasato pitkästä aikaa.

Kuvaruutukuulumisiin.

Jouko Koskinen

No juu - ihan oikein - MUTTA:
"Jääkiekon fanittamiseen on kuitenkin tärkeä syy. Olen kehittänyt teorian; penkkiurheilu on
evoluution sosiaalidemokraattinen tulontasausmekanismi. Sen tarkoitus on antaa statusta niille,
jotka eivät sitä välttämättä muuten saavuttaisi."

Tässä kohden pitää aikuisempana ojentaa poikasta pikkaisen:
Jääkiekko on viihdettä/taidetta/kulttuuria ihan siinä missä Stravinskin Requiem Canticles.
Esityskokoonpanon selviytyminen haasteistaan on jännitysnäytelmä vailla vertaa.
Solistit ja kapu ovat palvottuja sankareita "penkkisolisteille".

Samaten viulusolisti joka esittää yleisön pyynnöstä yhden Paganinin Kapriisin kunnialla.
Kahta harvoin kuulee koska sen yhdenkin pitäminen esityskunnossa vaatii jatkuvaa harjoittelua.

Demarit toki ansaitsevat aplodit tissiliivinkääntötaidostaan.

Jari Vuorinen

Tuohan oli erittäin kehittynyt ja pitkälle viety teoria ja se lienee jo käytännössä testattu ja sen toimivuus on osoitettu.

"tissiliivin kääntö" He he.

Tuostapa täytyy taas melkein mennä youtubeen ja naurava kulkuri.

Jari Vuorinen

"Jääkiekon MM-voiton juhliminen vaivaannuttaa."

Tosinaan saattaa ejakulaation jälkeen olla hieman vaivautunut olo.Seuraa ejakulaation jälkeinen pseudodementia.Kansan suussa sama kulkee sanoin "siementä vakoon ja muijaa pakoon,on se niin väärin"...Kyllä kansa sittenkin tietää.

Tuollaista yhteistä voitonkokemustahan voitaisiin luonnehtia suureksi miehiseksi joukkoejakulaatioksi,jossa kaikki katsojat jakavat yhteisen nautinnon maalin sattuessa.

Ilmaveivi oli siten hyvä esimerkki pitkitetystä orgasmista,jota täällä Usarissakin on menestyksellisesti meppi Eija Riitta-Korhola meille esitellyt.

Kuvaruutukuulumisiin.

Käyttäjän marjotossavainen kuva
Marjo Pakka

Kiitoksia! Olipa hauska, tarkkanäköinen ja mielestäni hyvin totuudenmukainenkin analyysi. Perskeles, että oli asiaa nätissä paketissa. Hymyilyttää. :)

Jari Vuorinen

Kiitoksia kiitoksia,ei mun kommenttia tarttis sentään kuitenkaan kehumaan alkaa.Jos totta puhun niin musta on tullu urheiluhullu ja ennen uskoin älyn voittoon.Urheiluakin voidaan katsoa monelta kantilta.Kun Enbuske väittää k-a-i-k-k-i-a hännystelijöiksi,niin luetaanko mukaan Leijonatkin.Tosiasiassa oikeat hännystelijät ottavat täällä kantaa tuollaisiin Blogiteksteihin,joita Enbuske lahjakkaana kaverina pystyy suoltamaan kolme minuutissa.Tämä kirjoitus on Enbusken oma ilmaveivi,koska hän olisi tuon paljon huomiota herättäneen maalin halunnut saada itse tehdä.Ja hän olisi halunnut voitaa Jääkiejon MM-kisat.

Täällä olis tänään ollut Blokistanissakin paljon asiaa tuulivoimastakin ja teitä hännystelijöitä ei kiinnosta kuin tämmönen sonta.

Käyttäjän marjotossavainen kuva
Marjo Pakka

Kiitoksia! Olipa hauska, tarkkanäköinen ja mielestäni hyvin totuudenmukainenkin analyysi. Perskeles, että oli asiaa nätissä paketissa. Hymyilyttää. :)

Risto Koivula

Sää se pieraiset aina helponnäköisesti aiheesta kuin aiheesta 6000 merkkiä puhdasta paskaa.

Mikko Viinikainen

Mainio kirjoitus, olen pitkälti samoilla ajatuksilla. Ehkä en vain ymmärrä tiettyjä suurten massojen käyttäytymiseen liittyviä juttuja?! Hieno voitto Suomelta silti! :)

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Enbuske kertoo taktiikasta, jota etenkin kokoomus on käyttänyt poliittisen kannatuksensa maksimoimisessa. Bobulistipuolue on lietsonut itsestään voittajan mielikuvaa jo viimeisen vuosikymmenen ajan. Enbusken seuraava lainaus kiteyttää idean hyvin:

“Haluat osoittaa, että sinä olet parempi kuin tuo toinen henkilö. Ketä hyvänsä kannatat, hän edustaa sinua ja kun hän voittaa, sinä voitat”.

Ja ei kun ääni kokoomukselle.

Jari Vuorinen

Olen pahoillani,että SINÄ et voittanut jääkiekon MM-kisoja.Taivas varjele jos ihmiset lakkaisivat olemasta urheiluhulluja ja esim.suoltamaan paskaa täällä Blogeissa.Tai alkaisivat toden teolla kiinnostumaan Politiikasta.
Politiikan suhteen suunta on kuitenkin oikea,se alkaa taas kiinnostamaan ihmisiä.

Kysymys kuuluukin ? Mikä puolue teki ilmaveivit viime EDuskuntavaaleissa ?

Kaukalon päästä toiseen päähän !

Jouko Koskinen

"Kaukalon päästä toiseen päähän !" Omaan maaliin pelasi Vihreät.rp
Emopuolue on nyt veivaamassa samaa vääntöä hyvällä "menestyksellä". :)

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Kirjoitus kertoo hyvin, miten liberaali kaupunkilaiseliitti on ymmällään ja petetysti närkästynyt kansan brutaalista maajoukkueen juhlinnasta.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Niin, vanhemmat hännystelee lastensa menestyksellä ja päinvastoin. Työntekijät hännystelee, kun firma pärjää, vaikka itse on vain tehnyt kaiken niinkuin ennenkin. Asukas hännystelee vieraan ihastelemaa asuinpaikan kauneutta.

Tokaisen jotain viisasta, jostain lukemaani, ja hännystelen siis kirjoittajaa kerätessä kunniaa siitä.

Jäkistiimissäkin toisten täytyy olla enemmän hännystelijöitä kuin toisten.

Tutkijat ne vasta hännysteleekin, jos pääsevät osalliseksi menestyvään tutkimustiimiin, auttaahan se myös työnhaussa. Tiedemaailmassa on lisäksi vastahännystelyä, jolla mollataan menestynyttä tai yritteliästä tai muuten uusia uria aukovaa ja pyritään niin saamaan omaa statusta ylöspäin.

Sanoisin kuitenkin niin, että meillä jokaisella on jotain osuutta kaikkeen. Monet kulttuurimme itsestäänselvyydet ovat outoja toisille kulttuureille ja tämän soppamme tuloksena oli MM-kulta.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Vaikka emme tehneet ratkaisevia maaleja, saatoimme taputtaa olalle pelaajan kaveria sen heikkona hetkenä, joka rohkaistuneena aikanaan kehotti pelaajaa kokeilemaan ilmaveiviä. Kukapa ikinä tietää.

Sampo Syreeni

Tuomas: viime aikoina olet kirjoittanut sellaiseen tyyliin, että selkeitä valistusvivahteita on näkyvissä. Itse asiassa ei vain vivahteita, vaan räikyvää väriä.

Luulen siis, että sinua voisi kiinnostaa tavata tämän maan pientä liberaaliporukkaa, laidasta laitaan. Tietänet miten ne löydetään eri medioista, kun itse et ole niin helposti "frendattavissa". Tietänet myös, että tuossa jengissä se viittaus (moneen eri) ammattilehteen on normi, eikä sellainen poikkeus kuin täällä yleensä.

Minun ja monen muunkin olisi kiva joskus jutella suoraan aihehe(i)sta.

M-T Heikka

Muuten ihan OK-juttu. En vain ymmärrä, miksi mie olen antijääkiekkointoinen, vaikka statukseni on niin alhainen.

Minua lähinnä ärsyttää koko touhu.

Olen kumminkin omasta mielestä jotenkin isänmaallinenkin. Se kumpuaa kumminkin muista tekijöistä. Se on tietoisuutta menneiden sukupolvien käsimyksistä ja työstä. Se on vain jonkinmoista sidettä menneeseen maailmaan. Suhdetta kotiseutuun ja sen luontoon se myös on. En koe mitään liikahduksia Suomen urheilumenestyksistä. Olen kyllä yleensä iloinen niiden puolesta, jotka siitä iloitsevat. En kumminkaan osaa tuollaista ylireagointia arvostaa. Uskon, että kaltaisiani on muitakin, he eivät vain uskalla tuoda urheilugeenin puutettaan ilmi.

Kaipa se johtuu osittain sukupuolestanikin. Miehiä kiehtoo enemmän tuollainen kilpailuhenkisyys. Minulle on ihan sama voittaako joku kenialainen vai suomalainen jonkun zambatanssin, mitä se mulle kuuluu.

Voi se kyllä johtua traumastakin. Ensimmäisiä lapsuuteni muistikuvia on, kuinka isä ja velipoika märsäs radion äärellä, kun Eero Mäntyranta voitti kultaa. ällöttää kun märsätään tyhjää. Isäni opetti, ettei saa tyihää märsätä, vaan itse ei noudattanut opetuksiaan, vaan tursas lapsellisesta asiasta. Ja sitten muista senkin, kun juoksin tätiäni pakoon, kun hän pakotti minut osallistumaan hiihtokilpailuihin. Olisinkio ollut 4-5 -vuotias, ainakin kuvista päätellen. Ne oli maatalousnaisten hiihtokilpailut :). Varmaan oli aikuisilla hauskaa, mulla ei...kuvista päätellen.

Ja sitten sokerina pohjalla, isäni sai lievän sydärin Virenin juoksun aikana. Ei saanut tilata ampulanssia: että perkelheet tillaa.

Olen saanut urheiluhulluista tarpeekseni.

Vähemästäkin inhoan penkkiurheilua. Yritän kyllä liikkua itse, vähintään suositellun minimin eli puoli tuntia päivässä.

Käyttäjän Ellinoora kuva
Elli Noora

Kiitos Merja jakamisesta ! sun tarina hyvä ! Mä varmaan diggaan jääkiekkoa, kun mun lapsuuden kodissa ei Suomen urheilijoita noteerattu mitenkään :)Kun tv hajos ,niin meni monta vuotta kunnes faija hankki uuden :)

M-T Heikka

Kiitos Elli. Oikeastaan vasta tätä kommenttia kirjoittaessani tajusin, mistä kaikki juontuu. Aikaisemmin olen vain ollut aina hiljaa ja ihmetellyt, miksi...ja miksi mie en. Olen vähän hävennytkin sitä, että jospa mie en vain ole "isänmaallinen", tarpeeksi. Mutta nyt tajusin, että se on trauma.

Isäni muuten aloitti sen jauhamisen jo paljon ennen varsinaisia kilpailuja: "on ne venäläiset niin kovia, ei suomalaisilla ole mahdollisuuksia", jo se ärsytti suunnattomasti. Ja sitten kun suomalainen voitti, se oli sitten sydänkohtauksen ja kyyneleiden paikka. Ja se tuntui niin yliampuvalta. Kaipa se kelas jotain sota-asioita samalla. Pitää ymmärtää.

Onhan se tavallaan harmikin, ettei pysty nauttimaan penkkiurheilusta kuten muut. Kerran jopa yritin katsoa yhden jääkiekko-ottelun, mutta en tullut siitä hullua hurskaammaksi. Tietysti tajuaa, että tuleeko maali vai eikö tule...ja sitä jännittää sitten, jos on jotkut olympialaiset...vaan...en kuten muut.

Simon Wahlroos

En itsekkään ole kovin paljoa kiinnostunut jääkiekosta, mutta en silti lähtisi analysoimaan sitä rationaalisesti järjettömänä. Kyseessä on kuitenkin kansakuntaa yhdistävä tunneälyllinen sosiaalinen toiminta ja psykologisesti primitiivinen riitti, joka voisi olla yhtä hyvin pyöriä jonkin muun mieskuntoisuutta osoittavan toiminnan ympärillä. Funktionaalisesti kansalaisia yhdistävänä kiekkomestaruus tarjoaa mahdollisuuden ruokkia yhteishenkeä maailman väestöliikkkeiden luomien paineiden alla. Ilman yhteishenkeä mikä tahansa väestöryhmä on rappeutumassa ja kuolemassa sukupuuttoon, joten ihan turhaa ei tämä kiekkoilukaan ole. Itselleni tämä mestaruus todisti että on oikeasti olemassa Suomen kansa, jonka monet eliittipolitikkomme haluavat kiistää.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Muuten hyvä..mutta jos ei olisi sitä kansaa joka juhli Suomen voittoa,niin ei olisi myös sitä Suomea minkä puolesta nää pelaajat pelaisi. Lienenkö kovin väärässä?

Käyttäjän Ellinoora kuva
Elli Noora

Kyllä mielestäni "mekin voitimme" miltä olisi LEIJONISTA tuntunut jos Helsingin kauppatori olisi ammottanut tyhjyyttään, kuin sunnuntai aamuna !!kun saapuivat sinne.Mikä on sellainen kansa joka ei tuntisi hengen heimolaisuuttaa pärjääviin jäseniinsä.Olkaamme ylpeitä kaikista kansalaistemme hyvistä saavutuksista.Varsinkin kun politiikot on niin uunoja että ovat luovuttamassa perustuslakimme EUvostoliittoon.

Tiimi henki toimi ja Granlund typisti menestyksen salaisuuden hienosti jo ennen voittoa:"tästä pitää nauttia,jos mä pelkäisin kaukaloon menoa, niin homma ei toimisi" jotenkin näin hän sanoi.

NIMENOMAAN! JOS IHMINEN USKALTAA HÄVITÄ !!,HÄN EI OLE HÄPEÄNSÄ VANKI ,joka tarkoittaa ,että silloin hän ajattelee :"pakko voittaa, muuten hävettää ja oon luuseri" Se pistää ihmiselle sellaset psyykkiset muurit onnistumisen eteen ,joka ollaan moneti nähty ,kun ruotsi on saanu "henkisen yliotteen" suomen ollessa alakynnessä.

Näin tapahtui Ruotsille tällä kertaa.Suomen yllättävät "salama kirkkaalta taivaalta" maalit sai Ruotsin joukkueeseen hirvittävän paniikkin ,joka ei kuulunut heidän suunnitelmiinsa.Mutta urheiluvoitot on kuin veteen piirretty viiva,ne tuloo ja menöö,joten olkaamme nöyrällä mielellä ,joka ei tarkoita nöyristelyä ja alamaisuutta jollekkin,vaan tervettä realismia ja rehellisyyttä.Meillä oli kyllä onneakin ja Ruotsillakin oli monta maalin tekopaikkaa ,men det var vår tur att vinna !

Kaisa Jalis

Eikö ole kaikille ihan selvää, että urheilukisat ovat nykyään sodankäynnin sijainen? Nuoret miehet pääsevät purkamaan energiaansa, kuten nuoret kollikissat, kun yrittävät 'voittaa' vahvemman tms.?

Kannatan tätä purkautumiskeinoa (sotien sijaan), vaikken kokemuksellisesti ymmärrä sitä, koska en jaksa seurata urheilumatsia sekuntia kauempaa.

Tuula Saskia

Minä puolestani en näe urheilua mitenkään sodankäynnin korvikkeena, pesäpallostakaan huolimatta.

Fanittaminen on ikäluokalleni vieras termi, mutta urheilijoita on Suomessa aina ihailtu, ja hyvä niin.

Kokonaan eri asia on se, että ilmiö saa nykyään outoja muotoja. Tiettyjen lajien osaajia kohdellaan puolijumalina, toisten mestarit saavat tyytyä murusiin.Ponnistelujen taso ja määrä voi olla yhtäläistä.

Ja kaiken kaikkiaan esimerkiksi tämä jääkiekopauhu ei ole enää tervettä.
Ei edes kovin arvokasta, jos sitä ryhtyy vertaamaan moniin muihin suomalaisiin saavutuksiin vaikkapa tieteen tai kulttuurin alueella, ei ainakaan koko kansalle. Enpä muista hornettien saattaneen yhtäkään huipputiedemiestä- tai taiteilijaa minkään saavutuksen johdosta, vaikka esim. lääketieteessä on voitu saavuttaa tuloksia, joilla on merkitystä tuhansien tai jopa miljoonien elämään, jopa sananmukaisesti.

Enbuske: " sosiaalidemokraattinen tulontasausmenetelmä" on kerrassaan hykerryttävän osuva ilmaus.

Mutta ja mutta: tämä ei tarkoita ollenkaan sitä, etteikö urheilijoita pidäkin ihailla. Suuret saavutukset vaativat suuria ponnistuksia.

Mutta onko pakko ylittää suorastaan järjen rajat? Kysymys koskee niin sankareita kuin ihailijakaartiakin.

Käyttäjän marihuusko kuva
Mari Huusko

Tuttua asiaa sosiologille mutta jälleen aivan loistava kirjoitus, kiitos!

Pohjan Akka

Mainiota Enbuske, että olet jo hyvän aikaa tehnyt äly- ja tunneherätelmiä radioon ja nyt telkkuunkin - ja sen lisäksi jaksat kirjoitella tännekin! Nautin laajan sivistyksesi antimista.

Toiset ihmiset nauttivat tällaisesta kyseenalaistamisesta, vieläpä eri suuntaan ei virkkeissä. Toiset taas eivät vain jaksa minkään sortin filosofointia.

Jääkiekkoilu on urheiluammatti, jossa suomalainen voi kovalla treenityöllä ja -koulutuksella päästä parhaille palkoille.
Kun kyseessä on joukkuelaji, pitää pystyä joukkueitseluottamukseen, jotta voittoja tulee. Siinä psykologiassa, taktiikassa ja strategiassa juuri tämä kiekkojoukkue onnistui. Se on ollut harvinaista Suomessa.

Siitä, kun suomalainen VOITTAA HEIKON ITSELUOTTAMUKSENSA, kannattaa aina riemuita, niin jääkiekossa kuin elokuvaohjaamisessa kuin kirjailussa kuin kaikessa aina katuliikkumista myöten.

Tuula Saskia

No mutta, hyvä pohjan akka! Suomalainen voittaa heikon itseluottamuksensa?

Lauseesi todentaa Enbusken kommentin sosialisesta tulontasauksesta.

Tarkoitatko ihan oikeasti, että itseluottamuksesi nousi tämän voiton johdosta?
Ja uskotko todellakin , että näin tapahtui monien muidenkin kansalaisten sielun syövereissä?

Jos näin tapahtui, voisitko valaista asiaa ja kertoa, miksi?

Pyydänpä nyt apua mielitohtori Liikkaselta, joka onkin jo kommentoinut tätä asiaa.

Siis arvoisa Antti L :voitimmeko me nyt heikon itseluottamuksemme?

Sinä osannet vastata, ja sicherheitshalber: danke schön!

PS. Luin AL:n kommentit toisesta blogista. Silti toivon, että hän kommentoisi. Pahoittelen virhettäni.

Pohjan Akka

Oliko asia todellakin noin epäselvä?
En osannut ajatella, että lähtökohtaisesti joku olettaa minun kirjoittavan omasta itseluottamuksen puutteestani, kun kerran joka ikisissä kisoissa ties miten kauan suomalaisten maajoukkueiden itseluottamuksen puute on ollut ongelma.
Nyt epävarmuus oli poispyyhitty, peli oli "omaa" ja takaa-ajoasemasta noustiin aina.
Hienoa, Leijonat, hienoa!
Olisihan se hienoa, jos esimerkiksi kaikki työpaikkatiimit olisivat saaneet samanlaista uskoa onnistumiseensa maailmanmarkkinoilla... Markkinointi kun on se toinen suomalaisten heikko kohta.

Käyttäjän tomppeli kuva
tomi ahti

Enbuskella tuntuu välillä olevan poikkeuksellisen rajoittunut maailmankatsomus. Toisaalta radio-ohjelmaansa kuunnellessa huomaa, että ei se nyt ihan niinkään ole. Mutta miten voi kansallisen yhteenkuuluvuuden ja ylpeyden redusoida silti tällaiseksi evoluutiopsykologiahömpäksi? Seuraavaksi odotan analyysiä siitä, miten suomalainen oopperayleisö on ylpeä Karita Mattilasta, koska ovat itse surkimuksia, tai siitä kuinka naurettavaa on iloita siitä kun meidän Lissu pääsi lääkikseen.

Käyttäjän jniinisto kuva
Juhani Niinistö

Toisen maailmansodan Suomi elää vahvasti Kanadan siirtolaisuuden piirissä, ja etenkin 50-60 -lukujen matalapalkkamuuttajien perinteen parissa. Enbusken artikkelissa mainittu selitys suhteesta omaan menestymiseen istuu hyvin siihenkin. Elämä Kanadassa on monelle ollut sinnittelyä, monille ei. Englantia oppineille ja Kanadaan integroituneille Suomen sotien käyminen nykypäivän Kanadassa on vähemmän keskeistä. Historiallinen totuus siitä, että Kanada oli sodassa Suomea vastaan, oli myös helppo unohtaa, kun tulokkaat saapuivat keskelle kylmän sodan propagandaa 50-luvulla. Suomen kaatuneiden muistopäivänä ja itsenäisyyspäivänä lasketaan seppeleitä isänmaallisten tunnelmien vallitessa kirkkojen tai vanhainkotien tuntumaan pystytyille suomalaisille sankaripaasille. Kanadan oma Remembrance Day on jäänyt sille osalle suomalaisista maahanmuuttajista vieraammaksi.

Eerikki Perälähde

Kirjoitus oli mainio, fiksua pohdiskelua ja analyysia ajankohtaisesta ilmiöstä.

Mutta näköjään aivan liian vaikeata ymmärtää suurimmalle osalle vakiokommentoijista. Osa sentään myönsi ettei ollut jaksanut lukea koko kirjoitusta, mutta hyvinpä silti jaksoivat haukkua kirjoittajaa monen rivin edestä.

Asioiden arvostelemisen edellytyksenä on, että pitäisi ymmärtää mistä on kyse ennenkuin alkaa arvostelemaan, mutta täällä pelkkä kirjoittajan nimi näyttää olevan riittävä peruste kirjoituksen lyttäämiseen. No, onneksi typerimmät kommentit voi jättää täysin omaan arvoonsa. Kaikki mielipiteet kun eivät ole minkään arvoisia.

Jari Vuorinen

"Me ollaan hännystelijöitä kaikki" ,kuulostaa siltä kuin olisi aika luopua ja luovuttaa voiton jälkeen.Ei ikinä.

Hyvä Laudaturin arvoinen kirjoitus.Onko tuon joku Lukiolainen väsännyt ?

Toimituksen poiminnat