Pähkinäsaaren rauhan raja Suomen rajoiksi

Viime viikolla kaksi lappilaista kansanedustajaa poseerasi bensapumpun ääressä Ilta-Sanomissa. Kemijärveläinen vasemmistoliittolainen Markus Mustajärvi ja inarilainen kepulainen Janne Seurujärvi vaativat bensalle alueellisia verohelpotuksia. Heistä asia pitäisi nostaa seuraavaan hallitusohjelmaan. Eli suomeksi sanottuna bensan pitäisi maksaa Lapissa vähemmän, koska siellä on pidemmät matkat.

Olen kehittänyt juomapelin; otetaan viikon aikana ilmestyneet Lapin ja Kainuun päälehdet; luetaan niitä ääneen pöydän ääressä, keskelle asetetaan kori kossua ja lasi vettä. Joka kerta kun tulee juttu, jossa vaaditaan valtion rahaa johonkin epämääräiseen hankkeeseen alueen edun nimissä, pelaaja saa ottaa ryypyn. Kun tulee juttu, jossa haukutaan Helsinkiä, saa ottaa kaksi ryyppyä. Jos jutussa joskus ehdotetaan jotain mitä itse voitaisiin tehdä oman tilanteen parantamiseksi, pelaajan pitää vaihtaa veteen. Onneksi tätä tapahtuu harvoin. Yleensä pelaajat joutuvat jo alkuillasta vatsahuuhteluun.

Lappi ja Kainuu ovat kuin iso nonstop-Kansanradio, joista kuuluu ainainen marina. Tämä on johtanut nykyiseen mielettömyyteen, jossa rahaa pumpataan etelästä pohjoiseen kuin  vettä tanskalaiseen joulukinkkuun. Tämä jakopolitiikka toimii yhtä hyvin kuin pontikkapullon ja autonavaimien luovuttaminen teinipojalle.

Toisaalta lappilaiset laulut ja runot kertovat siitä, kuinka Lapissa on ihanaa ja etelässä kamalaa. Naistenlehdet ovat täynnä juttuja ihmistä, jotka kertovat nauttivansa Lapin rauhasta ja naureskelevat suotta stressaaville eteläsuomalaisille. Totta kai Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa on stressiä. Etelä-Suomessa tehdään töitä. Jos ei ole stressiä, ei ole yleensä mitään muutakaan.

Katsoin TV:stä dokumentin, jossa ivalolaiset valittivat, että heidän pitää matkustaa 300 kilometrin päähän Rovaniemelle synnyttämään. Nainen synnyttää elämänsä aikana keskimäärin 1,5 kertaa. Sitä hetkeä varten pitäisi siis olla kulman takana sairaala päivystämässä. Isäni syntyi Lapissa saunassa sodan jälkeen ja on ihan tolkun mies.

Mutta Lapin väki haluaa Punavuoren palvelut ivalolaisen asunnon hinnalla. Yksikään helsinkiläinen poliitikko ei kehtaisi vaatia, että valtion pitäisi tukea helsinkiläisten asumista enemmän kuin lappilaisten. Ivalosta saa hirsilinnan helsinkiläisen yksiön hinnalla. Lapissa halutaan sekä syödä savuporo, että myydä se ylihintaan eteläsuomalaisille.

Etelä edustaa pohjoissuomalaisessa mytologiassa kaikkea pahaa, vaikka todellisuudessa Lapissa ja Kainuussa tehdään huomattavasti enemmän väkivaltarikoksia asukaslukuun suhteutettuna kuin Etelä-Suomessa.

Mutta sekin on varmasti jollain kierolla logiikalla eteläsuomalaisten syytä. Ja ongelmaan olisi ratkaisu, jos juuri tähän minun projektiini annettaisiin tarpeeksi määrärahoja etelästä, jossa ilkeät herrat istuvat rahasäkkien päällä.

En tarkoita, etteikö Lapissa saisi asua. On vaan itsekästä vaatia muita maksamaan siitä, että saa asua elämyspuistossa. Jos Lapilla ja Kainuulla ei olisi Etelä-Suomen kaupunkeja elättäjinään, elintaso olisi Valko-Venäjän tasolla. Siellä sitä sitten köröteltäisiin hampaattomina hevoskärryillä päällystämättömiä teitä pitkin Souvareiden keikalle.

Taneli Heikan ja Katja Boxbergin pari vuotta sitten julkaistu Lumedemokratia-kirja kertoo, että koko Suomen aluepolitiikka maksaa vuodessa suunnilleen seitsemän miljardia euroa. Se on muihin Euroopan  maihin verrattuna todella paljon. Se on lähes yhtä paljon kuin kaikki kansalaisten valtiolle maksamat tulo- ja pääomaverot yhteensä.

Esimerkiksi Tanskassa asuu suunnilleen yhtä paljon ihmisiä kuin meillä, mutta Suomessa maksetaan kolme kertaa enemmän erilaisia elinkeinotukia.  Suurin hyöty niistä on alueen poliitikoille, jotka haluavat varmistaa uudelleenvalintansa. Tanska on vauraampi ja siellä on alhaisempi työttömyys.

30-luvun hörhöt haaveilivat Suur-Suomesta. Hyvä idea, mutta väärä suunta. Voi vai kauhulla ajatella minkälaisessa aluepolitiikkahelvetissä eläisimme, jos itäraja olisi siirretty Uralille saakka.

Nykymaailmassa paljon järkevämpi haave olisi Tynkä-Suomi. Jos kerran pitkät etäisyydet tuntuvat olevan pohjoissuomalaisten ongelmana; töihin, synnyttämään tai Alkoon on aina liian pitkä matka, miksei Suomesta voisi tehdä Tanskan kokoista.

Tähän löytyy ratkaisu Suomen historiasta. Suomen itärajan pitäisi kulkea Pähkinäsaaren rauhan rajoja pitkin.

Vuoden 1323 raja ei ollut kovin tarkka ja siitä kiistellään hieman. Nykytiedon mukaan se meni pääpiirteissään näin: se alkoi Pohjoisessa vähän nykyisen Oulun alapuolella, kulki Keski-Suomen ja Savon halki ja Viipurin itäpuolelta Suomenlahteen.

Tuon alueen sisäpuolelle jäisivät melkein kaikki ne alueet, joissa tienataan enemmän kuin syödään; pääkaupunkiseutu, Turku ja Tampere. Rajan ulkopuolelle jäävistä alueista ainoastaan Oulun alue tekee plussaa, mutta senkin voisi vaihtaa ilomielin Viipuriin. Silloin Suomi saisi Helsingin lisäksi toisen kaupungin.

Tynkä-Suomen ulkopuolelle jäisi paljon luonnonvaroja, mutta nykymaailmassa kaikkein menestyneimmät valtiot ovat usein niitä, joilla ei ole juuri lainkaan omia luonnonvaroja, esimerkiksi Sveitsi, Saksa tai Japani. Sen sijaan moni maa, joka kylpee öljyssä, riistää ja terrorisoi omia kansalaisiaan minkä ehtii.

Taloustietelijät ovat pitkään ihmetelleet tätä ja epäilevät syyksi sitä, että valtaapitävät, jotka eivät tarvitse kansalaistensa verorahoja, eivät yleensä ole kiinnostuneita kansalaistensa mielipiteistäkään.

Yksi vaihtoehto olisi myös antaa Pohjois-Suomelle itsenäisyys. Jos Suomi olisi jaettu ikään kuin Etelä- ja Pohjois-Koreaan, Pohjois-Suomea voisi hallita kepulais-korpikommunistinen blokki, jonka diktaattorina olisi eduskunnan jättävä Esko-Juhani Tennilä. Olisi kiva nähdä mitä tuo eduskunnassa vuosikymmenet marissut lappilainen tekisi, kun se saisi oikeasti valtaa ja Lapin luonnonvarat käyttönsä.

Kuka muu Lapin sitten haluaisi? Kiinalaiset ostaisivat sen varmaan heti. Samon myös venäläiset, jotka yrittävät ostaa Suomea nyt tontti kerrallaan. Miksemme myisi heille nyt koko mörskää ylihintaan, kun hinnat ovat korkealla? Mannerheim oli urbaani kosmopoliitti, jota Lappi ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Veijo Meri väitti Marski-esseessään, että Mannerheim oli valmis antamaan Lapin venäläisille vuonna 1940. Ja Kekkonen haaveili sodan jälkeen alueen vaihtamisesta Viipuriin. Fiksuja miehiä molemmat.

Tärkein syy myydä Lappi venäläisille, olisi tietysti vahingonilo. Silloin Ruotsilla olisi 600 kilometriä rajaa Venäjän kanssa. Saattaisi olla että kansainvälissä yhteyksissä kuultaisin vähän toisenlaisia äänenpainoja jalkaväkimiinakeskusteluun.

tuomasenbuske

Tuomas Enbuske on espoolainen toimittaja, joka harrastaa prosentteja, vuosilukuja, tilastoja ja tupakointia. Hän vetää viikottaista keskusteluohjelmaa Yle Radio 1:llä ja tekee työkseen myös televisio-ohjelmia.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu